Kuudes kenttäpelaaja

27.11.2009 13:00 Hirvimettäläiset

Kaikkialla salibandymedioissa ja -piireissä hehkutetaan niin paljon tämän kauden Salibandyliigan tasaisuutta. Niin kuin valmentaja Pasi Kotilainen tässä blogissa vajaa pari viikkoa sitten mainitsi, päivän kunto ratkaisee. Erot kahden joukkueen välillä ovat yksittäisessä ottelussa hyvin pieniä. Pienet asiat saattavat kääntää ottelut suuntaan tai toiseen. Valmistautuminen täytyy tehdä yhä huolellisemmin, ja yksittäiset tilanteet pelata aina vain paremmin. Fyysisesti raastavat 60-minuuttiset täytyy jaksaa tsempata vaihdosta toiseen ja jokainen kerta keskittyä kuhunkin tilanteeseen, jottei nukahduksia synny. Se on henkisesti hyvin raastavaa. Näissä tilanteissa yleisön merkitys ja kannustus nousee täysin uuteen arvoon – ei puhuta turhaan kotijoukkueen ylimääräisestä kenttäpelaajasta.

Yleisö tuo kotijoukkueelle monenlaista hyötyä. Lataus otteluun kasvaa, kun kuulee rytmikkään kannustuksen. Seuraavaan tilanteeseen mennään vielä hieman rohkeammin ja luottavaisemmin, vastustajan hyökkääjän kova laukaus peitetään ja otetaan kipeä mustelma reiteen. Yleisön taputukset ja kannustus hyvän suorituksen jälkeen on upeaa kuultavaa. Olen tällä kaudella huomannut, miten hieno tunnelma Happeen kotiotteluissa on ollut. Kannustus on paljon parempaa kuin moneen vuoteen, ja usko kotijoukkueen menestykseen on selkeästi kasvanut. Yleisömäärien kasvukin sen kertoo.

Se, kuinka suuri merkitys kotiyleisöllä on pelaajille, ei ehkä välity lehtereille kovin hyvin. Yksinkertaiset ja pienetkin asiat saavat pelaajien itseluottamuksen kasvamaan. Kannattajille halutaan näyttää, mitä osataan. Mieleeni tulee yksi esimerkki tältä kaudelta ottelusta, joka käytiin 17.10 Espoon Oilersia vastaan. Tulimme kolmosketjun kanssa kentälle ja pääsimme rakentamaan hyökkäystä omasta kenttäpäädystämme. Avasimme peliä rauhallisesti, mutta emme saaneet aikaan onnistunutta yritystä. Pidimme kuitenkin pallon hallussamme ja saimme sen rauhoitettua omaan päätyyn uutta yritystä varten. Yleisö innostui pienestä pallonpitoleikistämme niin, että alkoi taputtaa rytmikkäästi. Ääni oli pauhaava, kun monta sataa kannattajaa kannusti. Toisella yrityksellä saimme hyvän maalintekopaikan aikaan. Panu Kotilainen laukoi pallon kuitenkin niukasti ohi maalin yleisön huokaistessa syvään. Yli minuutin mittaisen pyörityksen jälkeen yleisö palkitsi meidät raikuvilla suosionosoituksille. Tunne oli upea ja tapa millä yleisö kiitti ja arvosti hyvää yritystämme, oli mahtava. Se painui mieleeni vahvasti. Ottelu päättyi lopulta 10-5-voittoomme eikä ketjumme saanut aikaan muistaakseni kuin yhden maalin. Tuntui kuitenkin siltä, että panoksemme oli yleisölle ja joukkueelle yhtä suuri kuin muidenkin ketjujen. Ja tuo esimerkki oli vain yksi muiden joukossa.

Tämän kauden kotiyleisössä erona muutaman edelliskauden yleisöön on se henki ja se yhteenkuuluvuuden tunne, mikä saa jokaisen lehtereillä olevan katsojan elämään otteluissa mukana. Joukkuetta kannustetaan huonoina hetkinä ja iloitaan onnistumisten osuessa kohdalle. On mukavaa kuulla yleisön syttyvän ja jopa huutelevan vastustajan pelaajille ja tuomareille. Pelaajien osalta tuomareille urputtaminen on edelleen säännössä kielletty, mutta yleisön puolelta se kuitenkin on hyvän maun rajoissa sallittua. Itse ainakin pidän, kun yleisö syttyy otteluun ja kuohuu tuomareiden tuomioiden ja tiukkojen kulmavääntöjen mukana. Sitä haluan jatkossakin kuulla yhä enemmän. Hämeenlinnan Trackersin kotipelipaikkaa kutsutaan ”kauhujen taloksi” sen innokkaan kotiyleisön vuoksi - yhdessä yleisön kanssa Happeen on mahdollista tehdä Jyväskylän Monitoimitalosta samanlainen kotiluola.

Tällä hetkellä Happee on sarjataulukossa kymmenentenä viiden pisteen päässä sarjajohtaja SSV:tä. Happeella on kuitenkin kaksi ottelua vähemmän pelattuna, eli käytännössä voidaan kuvitella, että Happee on pisteen päässä kärjestä. Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaikka ainoana tavoitteena on ottaa seuraavasta kahdesta ottelusta täydet neljä pistettä. Vastassa ovat sarjassa viimeisten joukossa olevat joukkueet, joten tuo tavoite on vähintäänkin realistinen. Toivottavasti yleisö virtaa jatkossakin sankoin joukoin Monitoimitalolle kannustamaan meitä voittoon.

Tervetuloa katsomaan sunnuntaina miten Happeen tavoitteelle käy Oulun Luistinseuraa vastaan. Viime vuodesta Happeen yleisökeskiarvo on noussut parilla sadalla, mutta tilaa Monitoimitalon lehtereillä riittää vielä reilusti. Happee – OLS sunnuntaina 29.11. klo 18.30.

Joni Haapamäki

1 kommentti

Osa yleisöä kirjoitti 28.11.2009 13:14

Loistava kirjoitus! On oikein, että kannustus toimii, ja melko harvinaista, että eri lajien pelaajat muistuvat tai uskaltavat kiittää siitä näin suorasti. Yleisön tuki ja vaikutus peliin ovat kuitenkin melko suuria, eri lajien kotivoittojen suuri määrä eivät varmasti selity pelkällä bussimatkan välttämisellä.

 

Kommentoi

Hirvimettäläiset

Happeen Hirvimettässä Monnarilla kaikuu hirvien ja vasojen äänet.

Salibandyn SM-liigassa pelaavan Happeen blogia kirjoittavat neljä hirvimettäläistä:

- Jaska Kunelius, opettajaksi valmistuva kovaa luutiva puolustaja. Hienostuneesti päästään sekaisin.

- Joni Haapamäki, nuoremman polven rauhoittava kynäilijä. Hirvenvasa Hirvimettässä.

- Pasi Kotilainen, kokeneempi Hirvimestari, joka availee pelin syvempää olemusta.

- Lasse Riitesuo, pitkän linjan palloilija.

Arkisto