Tulevana viikonloppuna Happeen miesten joukkue kiertelee Suomea
iloluontoisella moottorimarssilla. Marraskuun loppuun ja joulukuun alkuun on
laitettu pelejä melko tiheään tahtiin, ja näinä päivinä puoliammattilaisuus
vaatii veronsa. Mahdolliset opiskelut ja työt on saatava asetettua pelien
mukailemaan tahtiin, sillä jostainhan on salibandynpelaajankin saatava
hankittua kevytlevitteensä täysjyväleipänsä päälle. Lauantaina matkaamme
Helsinkiin hallitsevan mestarin SSV:n vieraaksi ja sunnuntaina linja-auto
suuntaa nokkansa kohti Seinäjokea jossa väännämme paikallisia peliveljiä
vastaan. Tämän kirjoituksen on tarkoitus raottaa mystisyyden verhoa yhden
joukkueurheilun pyhimpien paikkojen, eli linja-auton, edestä.
Nyky-yhteiskunnassa suositaan paljon kaikenlaista luokittelua ja tyypittelyä.
Ihmiset ja asiat pyritään laittamaan erilaisiin kategorioihin. Lähden mukaan
tähän kelkkaan täysin vailla kritiikkiä ja luokittelen Happeen bussimatkojen
ihmistyypit ja –ryhmät.
Analyytikot: Analyytikot eivät puhu turhia. He keskustelevat menneistä ja
tulevista peleistä suurella intohimolla. Erilaisia karvaustyylejä ja
vaparikuvioita käydään läpi suurella antaumuksella. Välillä koko bussin
täyttää väkevä tussin katku, kun analyytikot piirtelevät sekavia kuvioitaan
fläppitauluille. Yllättäen tähän kategoriaan kuuluvat lähinnä valmentajat ja
muut taustahenkilöt, mutta välillä myös pelaajat osallistuvat toimintaan.
Peleihin mennessä analyytikot ottavat pelaajalauman pihteihinsä aina noin
tunti ennen pelipaikalle saapumista. Tällöin laaditut kuviot ja suunnitelmat
käydään läpi koko porukalla.
Datailijat: Kehitys on kehittynyt, ja nykyisin jopa vieraspelimatkalla
päästään surffailemaan nettiin. Datailijat kehuskelevat kilpaa laitteidensa
pikseleillä ja tehokkuuksilla. Pelien tilastot ja muiden urheilulajien
otteluseurannat ovat myös datailijoiden heiniä. Välillä linja-auton
takaosasta huudellaan tärkeitä faktoja päivän urheilutuloksista ja samalla
datailijat pönkittävät omaa asemaansa vieraspelien informatiivisina
valtiaina. Välillä suunnitelmat lähtevät lentoon, yksi datailija on
esimerkiksi luvannut kolvaavansa pelimatkoille television ja pelikonsolin
yhdistelmän. Tai jotain sinne päin.
Elokuvien katselijat: Vieraspelimatkoille valitaan aina huonoja elokuvia.
Joskus katsotaan myös eri urheilulajien pelejä, esimerkiksi vanhoja
salibandyn maaotteluita. Elokuvien katselijat kuuluvat tylsien tyyppien
alakategoriaan.
Korttihait: Korttipelit ovat suosittu ajanviete monien urheiluseurojen
bussimatkoilla. Meillä homma on viety jopa niin pitkälle, että korttirinkejä
on kaksi, AHL ja NHL. Luokitus riippuu pelien laadusta. NHL:ssä pelataan
pelien kuningasta, koputusta, ja AHL:ssä tyydytään tikkipokeriin. Korttihait
ovat vieraspelimatkojen äänekkäintä kansaa, etenkin silloin, kun kortti ei
käy niin hyvin kuin itse toivoisi.
Maalivahdit: Tämä on bussimatkustelun omituisin luokka. Maalivahdit ovat aivan
kuin yksilöurheilijoita joukkuelajeissa. Kenttäpelaajat eivät saa näistä
olennoista mitään selvyyttä. Maalivahdit ovat kuin kameleontteja ja
vaihtelevat porukkaa sekä istumapaikkaansa linja-autossa salakavalasti.
Yleisin maalivahdin toimintatapa bussissa on kuitenkin istua bussin
etuosassa, hiljaa.
Pääpointti kaikilla vierasmatkoilla on kuitenkin itse pelitapahtuma. On hienoa
nähdä, kuinka erilaiset yksilöt muodostavat tiiviin ja toimivan JOUKKUEEN.
Loppuvuoden ja tammikuun elämme kovassa otteluruuhkassa, jossa pärjääminen
vaatii pelaajalta paljon uhrauksia sekä ajallisesti että muilla tavoin.
Happeen miesten joukkue kuitenkin haluaa menestyä ja rakastaa lajiaan, joten
noita uhrauksia on välttämätöntä tehdä. Linja-autossa tulee vietettyä aikaa,
mutta tuntuu, että kyllä sen ajan voisi huonomminkin viettää. Toivottavasti
kotimatkalla mukanamme on myös elintärkeitä pisteitä. Taistelu jatkuu!
Jaska Kunelius, #4
