Happeella on enää kaksi ottelua jäljellä tämän kauden Salibandyliigan runkosarjaa. Tasaisessa sarjassa hallussamme on tällä hetkellä kuudes tila, mutta lopullinen sijoitus ratkeaa vasta viimeisten otteluiden jälkeen.
Loppusijoitus tulee olemaan vähintään tuo kuudes, mutta teoreettiset mahdollisuudet ovat vielä jopa koko sarjan toiseen sijaan, joka toisi kotiedun mahdollisiin välieriin asti. Kokonaisuutena Happeen kausi on ollut tasainen, samoin kuin koko sarja, mutta totta kai pieniä ylä- ja alamäkiä on matkan varrelle mahtunut.
Ylämäkiä ja huikeita pelejä sekä trillereitä on mahtunut matkan varrelle, mutta nyt avataan välillä jotain negatiivisempaa puolta. Joku on joskus sanonut, että vastoinkäymiset ja tappiot kasvattavat.
Kausi on pitkä, ja tällaisia tapahtumia on meidänkin laumassamme näkynyt. Esimerkiksi kaksi tappiotamme SPV:lle olivat malliesimerkkejä siitä, että selkäranka ei aina kestä. Molemmissa peleissä SPV pelasi hyvin, emmekä todellakaan yritä ottaa rahtustakaan heidän ansaitsemastaan kunniasta pois, mutta fiksummalla omalla tekemisellä olisivat lukemat voineet olla toisenlaiset.
Hävisimme kauden kaksi ottelua päästäen SPV:tä vastaan peräti 22 maalia. Molemmissa peleissä joukkueemme selkärangasta kuului katsomoon asti parahdus jossain vaiheessa ottelua. Joko henkinen paine tai fyysinen kestävyys (tai molemmat) romahtivat, ja seinäjokelaiset pääsivät suoraan sanottuna nöyryyttämään meitä iskemällä palloa nyyttiin oikein urakalla.
Tällainen toiminta on omiin muroihin kuseskelua, sillä urheilussa tulee aina taistella rehdisti loppuun asti. Loppukautta kohden joukkueemme henkinen selkäranka onkin hieman rustoutunut ja kasvanut vahvemmaksi. Olemme saaneet muutamassa ottelussa maukkaan voiton nimenomaan ottelun loppuhetkillä, kun oma tukirankamme on ollut vastustajaa jykevämpi.
Jos on joukkueen selkäranka osittain kuvitteellinen, on yksilöllä sen olemassaolo todistettu lääketiedettä myöten. Yksilöiden selkärankaa on otteluiden ja harjoitusten aikaan testattu useaan otteeseen. Muutaman voitetun kamppailunkin jälkeen on jouduttu pureutumaan muutaman yksilön selkärangan holtittomaan heilahteluun tai rutinaan.
Kaikki eivät ole aina olleet tyytyväisiä valmennuksen tai tuomareiden ratkaisuihin. Satunnainen huutaminen ja myös maltillisempi keskustelu ovat vahvistaneet yksilöiden selkärankaa näissä tapauksissa. Ottelun voitto on aina tärkeämpää kuin yhden tai muutaman yksilön käsitykset omasta peliajastaan tai tuomarin virheistä.
Yksilön selkärangalla on suora yhteys koko joukkueen selkärangan terveyteen. Joskus yksilön selkäranka natisee myös voitoista ja valmentajien ratkaisuista huolimatta. Koska yksilöllä on tärkeä rooli koko joukkueen suoritukseen, eivät kaikki ole aina tyytyväisiä omaan tekemiseensä kentällä, vaan kokevat voiton jääneen liiaksi toisten harteille.
Korkea vaatimustaso itseä ja joukkuetoveria kohtaan on vaikea ja ristiriitainen tilanne, sillä oikeassa suhteessa se vahvistaa koko tiimin selkärankaa, liiallisuuteen vietynä vaikutus voi taas olla negatiivinen. Tässä osalla meistä on vielä opittavaa, allekirjoittanut selkeänä esimerkkinä.
Joukkueemme yksilöiltä on vaadittu kauden aikana selkärankaa myös pelitapahtumien ulkopuolella. Koska pankkitilit eivät ole aivan täynnä urheilijapalkkaa, on lojaalisuuden osoittaminen joukkuetovereille lähinnä oman selkärangan varassa. Lisäksi selkärankaa on vaadittu urheilullisuuden toteutumisessa.
Koska koulu ja työt vievät pelaajilta aikaa, on joukkueessamme tarkat säännöt vapaa- ajan vietosta. Jokaisen yksilön täytyy keskittyä omiin ratkaisuihinsa esimerkiksi ravinnon ja levon suhteen. Selkeitä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi ulkonaliikkumiskielto ennen harjoituksia. Ennen otteluita ulkonaliikkumiskielto useaa päivää ennen tapahtumaa on toki aivan selviö, mutta jokaiseen harjoitukseen keskittyminen ja levon saaminen on tärkeä seikka oman kehittymisen sekä urheilullisuuden kannalta.
Harjoituksia edeltävänä iltana ei mennä kavereiden seuraksi istuskelupaikkoihin edes ilman alkoholia, sillä se selkeyttää sääntöjä ja auttaa pitämään unen saannin tarpeeksi korkealla tasolla. Tähän vaaditaan nuorelta joukkueelta selkärankaa, mutta samalla se tuntuu oikealta kunnioitukselta lajiamme, seuraamme, sponsoreitamme sekä katsojiamme kohtaan.
Seuraavan kerran Hirvilauman selkäranka testataan maanantaina runkosarjan viimeisessä kotiottelussa SSV:tä vastaan. Televisio-otteluun on panostettu huolellisesti harjoittelemalla myös viikonlopun molempina päivinä. Joukkue on osoittanut selkärankansa sitoutumalla tähän työntekoon. Yksilön selkäranka on myös koetuksella, sillä epäterveellistä viikonloppuruokaa ja olympialaisten vuoksi valvomista on täytynyt välttää.
Urheiluihmiselle esimerkiksi maanantain vastaisena yönä pelattavan USA:n ja Kanadan välisen lätkämatsin katsomatta jättäminen todellakin vaatii selkärankaa. Mutta hyvän asian ja yhteisten play off- unelmien vuoksi on palkitsevaa uhrautua. On naivia yrittää vaatia palkintoa elämässä tekemättä ensin töitä sen eteen.
-Jaska Kunelius, #4
Happee – SSV maanantaina 22.2. klo 18.30 Monitoimitalolla. Runkosarjan viimeinen kotiottelu. Peli myös suorana Nelonen Sportilta. Happee kiittää kannattajiaan uskomattomasta tuesta runkosarjassa!
