Sisälläni asuu hamsteri

26.02.2010 11:46 Marko Ahonen

Olen pitkään herkutellut ajatuksella vuoden vapaasta, joka en kuitenkaan koskaan käytönnön syistä toteuta. Tuon vuoden aikana en hankkisi uusia harrastuksia ja ystäviä. En kiertäisi maailmaa, enkä kehittäisi itseäni. En käyttäisi aikaani muiden auttamiseen tai ihmissuhteideni laadulliseen kehittämiseen. En lähtisi auttamaan kehitysmaiden katulapsia.

Käyttäisin tuon vuoden jo hankkimieni elokuvien ja tv-sarjojen katsomiseen, pelien pelaaminen ja kirjojen lukemiseen. Niitä on nimittäin aika paljon. Vuosi luultavasti riittäisi aika hyvin suman purkamiseen.

Myönnän itse ensimmäisenä, että eihän tässä ole mitään järkeä. Siis siinä, että kerätään uutta kamaa kaupasta koettavaksi, kun entisiäkään en ole vielä käyty läpi. Onnistun kuitenkin aina vakuuttamaan itseni siitä, että joskus vielä käyn tuonkin kimppuun ja nautin siitä. Joten kaikenlaista on hyvä olla valmiina. Olisihan se kamalaa, että kun sitten joskus ylimääräistä aikaa olisi, ei olisikaan mitään kivaa pelattavaa, katsottavaa ja luettavaa. Ihan kuin tämä muka olisi oikea ongelma elämässäni. Itsepetos on mahtava voima ihmiselämässä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa pelit. Arvioni on, että viidestä pelistäni kolme jää reilusti kesken ikuisiksi ajoiksi, yksi menee läpi tai pelaan sitä kyllästymiseen saakka ja yhtä tulee pelattua kohtalaisen paljon.

Mutta kun ne pelit ovat niin pirun pitkiä ja aikaavieviä! Ja hyviä pelejä on aivan valtavat määrät!

Viimeisen viikon pelihetket ovat kuluneet lähinnä PS3:n hienon Heavy Rainin parissa. Vedin sen tapojeni vastaisesti läpi, koska tarina oli niin vetävä ja toteutus tyylikäs. Siihen meni vajaat kymmenen tuntia. Lisätunteja kuluu yhä, sillä olen kokenut nyt vain yhden loppuratkaisun. Se oli muutenkin todella masentava ja traaginen. Loppuja on lukuisia muitakin.

Heavy Rain pisti scifi-seikkailu Mass Effect 2:n jäähylle, vaikka sekin on hieno peli. Mutta ME2 vaatii ihmiselämästä peräti 35-40 tuntia. Noin hienoon peliin voin sen käyttääkin, mikä on poikkeuksellista. Mutta saapa nähdä kauanko urakkaan kokonaisuudessaan aikaa kuluu.

PS3:n White Night Chronicles odottaa vielä korkaamista. Star Ocean on yhä pahasti kesken. Jo nuo kaksi peliä vaativat elämästäni 50-60 tuntia. Borderlands on odottanut aloittamista 3-4 kuukautta. DS:n sisällä oleva Might & Magic etenee jatkuvasti, mutta aika hitaaseen tahtiin. Hieno käsikonsolipeli, muuten . PSP:n kehuttu Grand Theft Auto: Chinatown Wars on yhä muoveissa. Marion ja Sonicin seikkailuita talviolympialaisista olen testannut vain mäkihypyn verran. Hauskaa oli mutta muutkin lajit kiinnostaisivat. Täysin aloittamatta on DS:n Kingdom Hearts, on ollut jo pitkään. DS:n mainio Scriblenauts ansaitsisi innovaatiopalkinnon, silti siitä on suurin osa yhä kokematta.

Itse asiassa taloudesta löytyy 20-30 peliä, joihin on tarkoitus joskus vielä vakavissaan palata. Tiedän varsin hyvin, että suurimman osan kohdalla jää palaamatta.

Arvatkaapa, mitä tein juuri äsken? Kävin netistä katsomassa, mitä uusia pelejä olisi tarjolla. Wiin Endless Ocean 2 on pakkohankinta. DS:n uusi Ace Attourney myös, vaikka sarjan edellinenkin osa on yhä kesken. Eiköhän mukaan kaupasta tartu myös jonkun konsolin Sonic & Sega All-Star Racing jossakin vaiheessa.

Saatatte yllättyä, mutta tulevien pelien uusi Battlefield ei juurikaan nappaa. Räiskintä- ja sotapelien kiintiöni on toistaiseksi täynnä. Edes Halo Reach sitten joskus ei valtavasti kiinnosta, mutta pakkohan sitäkin on kokeille, jotta tietäisi, missä pelimaailmassa mennään. Sitäpaitsi saanen Microsoftilta ilmaisen arvostelukappaleen.

Sitten on viikko hiljaisempaa ennen kuin ilmestyy Final Fantasy XIII. Sekin taitaa viedä 20-30 tuntia ihmiselämästä. Onneksi Yakuza 3:n demo ei vakuuttanut, joten voin jättää sen väliin. God of War III tulee automaattisesti Pleikkarin maahantuojalta, mikä on hieno juttu. Tässä vaiheessa julkaisulistalla on päästy vasta maaliskuun puoliväliin, siis vain parin viikon päähän.

Tiedän, minulla on ongelma. Koko valveillaoloajan saisi menemään pelkästään peleihin, jos moinen kiinnostaisi (ei kiinnosta) ja olisi mahdollista (ei ole). Nuorempana 5-6 tunnin pelisessiot olivat ihan normaalia. Nykyään reilu tuntikin yhteen putkeen on luksusta.

Taidan aloittaa seuraavaksi Xboxin Tropico 3:n. Onko tähän tautiin mitään parannuskeinoa?

8 kommenttia

Hate kirjoitti 26.02.2010 12:20

No huh. Aiemmassa tylsyys kirjoituksessasi ehdin jo vähän kadehtia vapaata työrytmiäsi. Mutta tuollainen tilannehan on hyvinkin stressaava. No noista ei varmaan tarvitse enää arvosteluja kirjoitella, sen verran vanhoja nimikkeitä on joukossa. En tiedä vieläkö kirjoitat arvosteluja pelilehtiin, mutta jos kirjoitat niin pitäähän nuo kaikki olla jotenkin tuttuja ammattitaidon ylläpidon takia.

Minulla on vähän samaa ongelmaa. Ilahduin ikihyviksi kun löysin "Jyskän stokkan" alelaarista Herrasmiesliiga sarjan DVD:n. Mutta enpä ole pariin-kolmeen vuoteen saanut katsottua sitä kokonaan. Sama juttu parin muun huumoriohjelman DVD:n kanssa. Pari leffaa taitaa olla vielä sellofaaneissa, ostettu joskus vuonna x... jokunen ostettu leffa on jäänyt kesken pelkästään huonouden takia. Pelejä on tullut hankittua hetken mielijohteesta ja sitten ne on jäänyt kokeilun jälkeen pölyttymään. Lukemattomia kirjoja on vaikka kuinka. Ehkä sitten eläkkeellä, jos elää sinne asti. Välillä ärsyttää ja hävettää miten paljon turhaa roinaa tuleekaan kerättyä, "kun halvalla saa".  Jos kaikki roinat tuhoutuisi vaikka tulipalossa niin enpä varmaan paljoakaan jäisi oikeasti kaipaamaan.

 

Viljo kirjoitti 26.02.2010 14:48

Tuskinpa se vuoden vapaakaan riittäisi..
Varsin osuva ruutu tähän aiheeseen liittyen.

 

arsillaa kirjoitti 26.02.2010 16:46

Kahteles marko noita, kaima on yrittämässä tehdä suomesta länsimaata, keskari ei uskalla kertoo mitään.
http://www.youtube.com/watch?v=9U6h1HRFApQ&

 

edellinen kirjoitti 26.02.2010 16:47


www.youtube.com/watch

Tässä toimiva linkki

isosisko valvoo kirjoitti 27.02.2010 08:13


Hamsteri on  20–30 cm pitkä, häntä on lähes 5 cm, painaa surkeat 100–900 grammaa...

biologiaa kirjoitti 27.02.2010 12:35


Hamsteri on  20–30 cm pitkä, häntä on lähes 5 cm, painaa surkeat 100–900 grammaa...

(isosisko valvoo 27.02.2010 08:13)

Aikuinen uroskirahvi on 4,3 - 5,2 metriä korkea ja painaa keskimäärin 1200 kiloa. 

penjami kirjoitti 02.03.2010 10:50

Mitä ihmeen juttuja nämä on?

 

Mila kirjoitti 03.03.2010 21:19


Ihana kirjoitus. Juuri maailmalta tulleena oivalsin että niin se on: elämä on tässä ja nyt. Ei muuta kun Hevy Rainin kimppuun omalla kotisohvalla. En koskaan enää vietä sapattivuotta maailmalla etsimässä itseäni: sehän löyty omasta kodista heti kun palasin.  Hyvä Marko, joku on vielä liian rehellinen.

Kommentoi

Marko Ahonen

Siitä miten minä, Marko Ahonen, päädyin bloginpitäjäksi, on kaksi eri versioita. Ensimmäisen teorian mukaan se johtuu komeasta ulkomuodostani ja seksuaalisesta vetovoimastani. Toisen vaihtoehdon mukaan mukaan se liittyy ammattiini. Olen elokuva- ja televisiokriitikko sanomalehti Keskisuomalaisessa. Samat jutut menevät myös Savon Sanomiin ja Karjalaiseen sekä osittain Iisalmen Sanomiin. Tai näin ainakin minulle on kerrottu. Lisäksi kirjoitan mm. videopeleistä. Harrastukseni ovat siis myös työtäni.

Kirjoitustyylini on humoristinen ja tahallisen provosoiva. Siksi minusta pidetään ja siksi minua inhotaan. Olen arjen anarkisti, skeptikko, ateisti, vastarannan kiiski, lyhyllä tähtäyksellä pessimisti ja pitkällä optimisti. Olen vasenkätinen läski, laiska hedonisti, juoppo ja kohtalaisen hyvä ruuanlaittaja. Olen tylsän keskiluokkainen ihminen, jonka mielestä tylsä elämä on parasta elämää. Extreme sucks! Pidän kuluttamisesta, rahasta, teknisistä laitteista ja sateisista kesäilloista. Olen aviomies, vuonna 1999 syntyneen perijättären isä ja kissan ruoka-astian täyttäjä.

Vihaan tyhmyyttä, huuhaata, kaikkea muodikasta ja kiinankaalia. Vastustan kaikkia puolueita tasa-arvoisesti. Kun löytyy puolue, joka ilmoittaa puuttuvansa tavallisen ihmisen elämään mahdollisimman vähän, äänestän sitä. Olen tosin harkinnut Yleissuomalaisen Smurffipuolueen perustamista. Sitten tajusin niitä olevan jo entuudestaan useitakin, vain eri nimellä. Saan palkkaa yli kykyjeni enkä joudu mielestäni maksamaan liikaa veroja.

  • Paras koskaan tehty elokuva: Freaks (1932).
  • Paras biisi koskaan: Mikki Hiiri merihädässä (Georg Malmstenin laulamana)
  • Paras voileipä: Tuore ruisleipä, valkosipulituorejuusto ja kylmäsavulohi.
  • Paras kirja: En tunne alaa tarpeeksi hyvin, jotta osaisin valita sellaisen. Tärkein on kuitenkin Richard Dawkinsin Jumalharha (The God Delusion).
  • Parhaat kirjailijat: Carl Barks ja Alan Moore.
  • Paras kissarotu: Pyhä birma. Meillä asuu sellainen.
  • Paras hedelmä: Nektariini, jääkaappikylmä verigreippi tai tavallinen mehukas appelsiini.
  • Paras lomakohde: Välimeren rannikko, varsinkin Kreeta ja Kreikka, toki myös Italia.
  • Parasta talvessa: Talvessa ei ole mitään hyvää. Jokaikinen talvipäivä menee siihen, että yrittää olla tappamatta itseään.
  • Parasta kesässä, syksyssä ja keväässä: Silloin ei ole talvi.
  • Tissit vai peppu? Tissit, ehdottomasti. Omanikin ovat melkomoiset.
  • Vasta vai vihta? En ole koskaan ymmärtänyt, mitä eroa niillä on. Kumpikin käy. Saunassa en tosin käy. Sauna on typerä keksintö.
  • Joulupukin asuinpaikka? Pohjoisnapa. Pyrkikäämme yhteistuumin eroon suomalaisista joulupukkikliseistä.
  • Paras viina? Pernod. Kossua ei koskaan.
  • Paras viini? Sellainen kuiva, missä on nätti etiketti. Rose on aliarvostettua.
  • Paras olut? Ilmainen.
  • Huonoimmat pizzantäytteet? Ananas ja jauheliha eivät kuulu pizzaan ja vain hädintuskin pitsaankaan.
  • Paras pelikonsoli? Kaikki löytyvät kotoa, käsikonsoleita myöten. Paras on aina se, minkä pelistä olen milloinkin eniten innostunut. Testaan joka vuosi noin sataa peliä.
  • Paras peli koskaan? Sori, en osaa vastata. Ehkä jotakin linjalta Zelda ja Final Fantasy tai Pro Evolution Soccer.

Että tällainen tyyppi. Eri mieltä saa olla, en suutu siitä koskaan. Minulta saa kysyä, mitä tahansa. Aivan kaikkeen en ehkä vastaan mutta melkein kaikkeen kylläkin. Minulla ei ole itsetuntoa, joten minua ei voi loukata mitenkään. Teidän ei tarvitse pitää jutuistani tai minusta, kunhan luette niitä. Kommentit ja ideat blogin aiheiksi ovat tervetulleita.

Kaikkea hyvää ja silleen

Marko Ahonen

Blogin kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista.

Arkisto

2008