Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 2.7. pohdittiin inflaation syitä ja seurauksia. Kirjoitus toisti erittäin yleisen virheen rinnastaen inflaation ja hintojen nousun toisiinsa, minkä vuoksi myös päätelmät menivät pieleen.Vaikkakin arkikielessä inflaatiolla tarkoitetaan lähes aina hintojen nousua, klassisessa taloustieteessä se tarkoittaa rahan määrän kasvua. Hintojen nousu puolestaan on välttämätön seuraus inflaatiosta, mikä osaltaan selittää termien sekoittumisen.Yhden hyödykkeen, kuten öljyn,...

Tarkennettakoon, että klassisella taloustieteellä tarkoitin nimenomaan itävaltalaista koulukuntaa.

Jos joku jäi kaipaamaan kirjoituksestani puuttuvia konkreettisia toimenpiteitä, niin tässä tulee:

1) Keskuspankkien laillistetun petoksen eli uuden rahan tekemisen kieltäminen. Kun antiikin ruhtinaat halusivat hieman ylimääräistä valuuttaa, he raapivat veroina kannetuista kolikoista ohuen siivun pois ja sulattivat ja löivät siivuista uusia kolikoita. Tämä oli selvästi petos. Nykyisin sama petos on huomattavasti helpompaa, koska setelit ja kolikot eivät kevene kun niitä tehdään lisää tai niitä lisätään bitteinä tileille. Rahamarkkinat tulisikin vapauttaa kilpailulle, mikä todennäköisesti johtaisi hyödykepohjaisten (kuten kulta ja hopea) rahojen nousuun.

2) Pankkien laillistetun petoksen eli olemattoman rahan lainaamisen kieltäminen. Nykymaailmassa pankeilla on osittainen kassavarantovelvoite (fractional reserve banking), eli ne voivat lainata ulos enemmän rahaa kuin niillä on talletuksia sisällä, ts. ne voivat lainata olematonta rahaa tai lisätä uusia bittejä lainatileille. Jos asuntolainat nostettaisiin käteisenä, käytännössä pankki joutuisi painamaan väärää rahaa. On siis selvää, että pankeilla tulisi olla täysi kassavarantovelvoite (full reserve banking), jolloin ne voisivat lainata asiakkailleen vain toisilta asiakkailta saatuja talletuksia.

"Vaikkakin arkikielessä inflaatiolla tarkoitetaan lähes aina hintojen nousua, klassisessa taloustieteessä se tarkoittaa rahan määrän kasvua. Hintojen nousu puolestaan on välttämätön seuraus inflaatiosta, mikä osaltaan selittää termien sekoittumisen."

Marx`ilaisittain esitettynä sama   VM=TP  (M on rahan määrä, V sen kiertonopeus/T on tavaramäärä ja P hintataso).

Esimerkiksi; jos liikkeellä oleva rahamäärä (sähköinen!) kasvaa, eikä markkinoilla oleva tavaramäärä vastaavasti lisäänny, laskee rahan arvo (inflaatio).  Sama lopputulos on seurauksena, jos rahan kiertonopeutta lisätään, mutta näinä "sähköisen rahan" aikoina se lienee pois suljettu.

Inflaatio tai ei, mutta pienelle kuluttajalle tämä nykytilanne näkyy kyllä enemmänkin rahan devalvaationa.

Tuotteiden hinnat nousevat siihen tahtiin, että on parempi maksaa päivittäiset ostokset aina pankkikortilla, kun käteisrahaa ei osaa enää varata tarpeeksi mukaan. On toki outoa, että ollaan huolissaan hintojen noususta ja pelotellaan kasvavalla inflaatiolla, nostetaan korkoja,  mutta samalla kuitenkin kuluttajien ostovoima kääntyy jyrkkään alamäkeen, mikä inflaatio se sellainen on?

Euroopan keskuspankki on nyt ensimmäistä kertaa todellisessa testissä. Euroalue on saanut paistatella päivää yleisen talouskasvun varjossa, mutta kun Yhdysvallat alkaa taas toistaa 1920-luvun tapahtumia, niin euro kaatuu ryminällä. Yhteinen hyvä on myös yhteinen paha. Öljy on kultaakin tärkeämpi tuote. Vaikka öljyn kulutus euroopassa ja Yhdysvalloissa hiipuu, niin se ei välttämättä tarkoita, että hinta laskisi. Öljyn hinta nousee, koska sijoittajat siirtävät rahaa osakemarkkinoilla aina sinne missä on paras tuotto. Öljy on siis myös sijoitus. Ja Kiina, sekä Venäjä pitää huolen, että meidän säästämät öljytipat kyllä tulee käytetyksi.

Ruoka kallistuu toki, koska elintaso on kasvanut 2000-luvulla yleisen talousnousun mukana myös keskiluokassa ja alemmassa keskiluokassa. Biopolttoaineet on toinen ongelma, ja se omalta osalta korostaa maapallon energian kulutuksen jatkuvaa kasvun tarvetta, kukaan ei puhu säästöistä, vain korvaavista energialähteistä, eli yleinen kulutus ei saa laskea.

Mutta kuluttajalle, joka kantaa harteillaan asuntolainaa ja kulutusluottoja sekä tuskailee kallistuvaa ruokaa sekä energiaa, on aivan sama mitä termiä käytetään nykyisestä tilasta käytetään. Mutta kun euroopan keskuspankki  ottaa käyttöön inflaationtorjuntakeinot, koronnostot, niin se saa kyllä kiroilemaan. Viimesyksyn inflaatiopalkankorotukset olivat kyllä aika lyhytvaikutteiset kuluttajalle.

Oli hyvä, että täsmensit kirjoitustasi: kyse on siis erään koulukunnan (talous)mallista. Siinä näyttävät syyt ja seuraukset menneen suloisesti sekaisin. Sikäli teoria on oikeassa, että setelirahoituksella on inflatorinen vaikutus, mutta on vallatonta olettaa se inflaation primääriseksi liikkeellepanijaksi.

Lyhyellä aikavälillä hintataso on annettu; tuottajat - laveammin tuottajaketjut - nostavat hintojaan riippumatta liikkeellä olevan rahan määrästä. Juuri tällä hetkellä tuo on näkynyt korostetusti energian ja ruuan hinnan nousuna. Koska molemmat ovat vieläpä välttämättömyyshyödykkeitä, eivät markkinat pysty antamaa vastavoimaa hinnannousulle, käytännössä alentamaan ko. tuotteiden menekkiä. Lyhyellä aikavälillä rahamäärä kuitenkin pysyy vakiona, mikä tuon teorian mukaan tarkoittaisi 0-inflaatiota. Teoria ja käytäntö siis lyövät toisiaan korville.

Kun rahan määrä on vakio, kasautuu se energian ja ruuan tuottajille - tai ainakin omaa hintatasoaan nostaneelle välitysketjun osalle. Kuluttajille jää vastaava määrä vähemmän käytettäväksi muuhun kulutukseen. Jos liikkeellä olevan rahan määrää - käytännössä lyhyellä aikavälillä keskuspankkivelkaa - ei lisätä, on muutaman tuoteryhmän hinnannoususta seurauksena muitten tuoteryhmien kysyntälama. Erityisen huonoksi tilanne muodostuu silloin, kun hinnannousu tapahtuu tuontihyödykkeissä ja vastaavasti käytetäviisä oleva rahamäärä joudutaan tasaamaan kotimaisten hyödykkeitten kulutusta vähentämällä. En usko liberaalejakaan niin liberaaleiksi, että tuollainen markkinatilanne olisi heidän toiveittensa mukainen.

Nk. aitamalli toimii yhtä hyvin yksilö-, perhe-, kaupunki-, maakunta- ja valtiotasolla. Jos rahaa kulkeutuu "aidan" toiselle puolelle enemmän kuin sieltä tulee "aidan" sisäpuolelle, köyhtyy yksilö, perhe, kaupunki jne. Kokoomus ja erityisesti libertaristit eivät ole tuota aitamallia hyväksyneet uskoakseni nimenomaan siitä syystä, että se osoittaa konkreetisti ja helposti ymmärrettävästi, miten eri talousratkaisut vaikuttavat yksittäiseen kansalaiseen, perheeseen, kansalaisryhmään, talousalueeseen jne.

Niin näkyy, sillä juuri sitä inflaatio (rahan määrän lisääminen/lisääntyminen) nimenomaan on, rahan devalvaatiota eli arvon alentumista. Rahamäärän lisääntyminen johtaa jollain aikavälillä (ei välttämättä heti, nopeus vaihtelee) samansuuruiseen lisäykseen tuotteiden hinnoissa, jolloin suurempi määrä rahaa on saman arvoinen kuin pienempi määrä aiemmin eli samalla rahayksiköllä saa vähemmän kuin ennen. (Paperi)rahalla itsessään ei ole käytännössä mitään arvoa, ainoa arvo on hyödykkeillä.

Raha on kuitenkin vain ja ainoastaan vaihdon väline, joka mahdollistaa sen, että esimerkiksi levyseppähitsaajan ei tarvitse mennä appelsiinikauppaan neliömetrin metallilevyn kanssa neuvottelemaan kauppiaan kanssa vaihtokaupasta. Vaikka rahan määrä lisääntyisi kuinka, varallisuus ei lisäänny lainkaan, ellei myös tuottavuus kasva.

Vastaan nopeasti vain lainaamaani kohtaan, sillä se osoittaa täydellisesti kuinka pihalla koko näkemyksesi on.

Koska (paperi)raha on vain paperia, sillä ei itsessään ole mitään käytännön arvoa. (No, voi sillä pyyhkiä jotain tai siitä voi teoriassa tehdä uusiopaperia, jonka voi myydä, mutta yksittäisen setelin kohdalla sellainen arvo on lähes mitätön. Kolikoiden kohdalla arvo on ehkä vähän parempi, sähköisen rahan kohdalla taas ei sitäkään vähää.)

Jos siis energian ja ruoan tuottajat ottavat maksun vastaan tuotteistaan, mutta eivät käytä saamaansa maksua edelleen mihinkään, he ovat käytännössä luopuneet tuotteistaan ilmaiseksi! Rahalla (maksulla) on arvoa vain, jos sillä hankkii jotain muuta. Et sinäkään tee töitä sen vuoksi, että voisit kerätä patjasi alle ison pinon seteleitä, vaan jotta voisit palkallasi hankkia jotain sellaisia hyödykkeitä mitä et voi tai et osaa tehdä itse. Myyt siis aikaasi ja työpanostasi ostaaksesi jotain muuta, ja raha toimii tässä välissä vain vaihdon välineenä. Sama koskee täysin myös energian ja ruoan tuottajia.

Käsitys on sinun, ei minun. Ja jos se on sinunkin mielestä pilessä, niin älä minua siitä syytä.

Eivät esimerkiksi öljyntuottajat minun käsitääkseni saamiaan rahoja rahoina varastoi, Ne investoidaan, esimerkiksi kiinteistöihin, joko suoraan tai lainojen kautta. Sillä taas ei ole mitään välitöntä vaikutusta kulutushyödykkeitten hintoihin. Välillisesti kylläkin: eivät he siinäkään diakoniaa harjoita, vaan odottavat saavansa tuoton, joka ylittää heidän sijoituksensa arvon. Kansankielellä sitä kutsutaan voitoksi. Se puolestaan tarkoittaa korkeampia vuokria ja sitä kautta suurempia kustannuksia kulutushyödykkeitten tuottajille ja jakeluportaille, mikä sinällään kohottaa kulutushyödykkeittenkin hintoja.

Tuon setelirahoituksen vaikutusta vosit arvioida esim. sillä, lisätäänkö ensin liikkeellä olevan rahan määrää, joka sitten nostaa hintatasoa, vai lisätäänkö liikkeellä olevaa rahan määrää talouskasvun - sisältää myös hintojen kohoamisen - kompensoimiseksi. Jälkimmäisessä liikkeellä oleva rahan määrä ei ole inflaation aiheuttaja, vaikka yleisten talousteorioiden mukaan onkin väistämätöntä. Muussa tapauksessa on rahan kiertonopeutta kasvatettava.

Siis mitäh?! Sinä sanoit, että "[k]un rahan määrä on vakio, kasautuu se energian ja ruuan tuottajille", en suinkaan minä, eikä itävaltalainen koulukunta. Kyseisestä eilisestä klo 12:20 kirjoituksestasi ei millään tavoin käy ilmi, että tulkitsisit minua tai referoisit itävaltalaista koulukuntaa, vaan tekstin voi ymmärtää vain niin, että sinä teet omia johtopäätöksiäsi esittämästäni asiasta. Nämä sinun johtopäätöksesi/analyysisi olivat väärässä, eivätkä ne millään tavoin edustaneet minun käsityksiäni. Älä siis edes yritä kääntää asiaa päinvastoin.

Mitä tulee varsinaiseen asiaan, niin totta kai raha kiertää koko ajan. Tuottajilla on (lähes) aina myös menoja, jotka katetaan tuotoista. Voittojakaan ei lepuuteta roopeankkamaisissa laareissa, vaan ne joko sijoitetaan suoraan tai talletusten muodossa epäsuorasti. Tällöin rahan määrän pysyminen vakiona ei aiheuta sen kasaantumista kenellekään.

Investointien lisääntyminen esimerkiksi kiinteistömarkkinoille ei lisää asuntojen vuokria, vaan lisää kiinteistöalan kilpailua, parantaa kiinteistöjen tasoa ja parhaimmassa tapauksessa pudottaa heikoimmat yrittäjät pois pelistä. Kaikella tällä on myönteinen vaikutus kuluttajiin: he saavat laadukkaampaa asumista pienemmällä vuokralla. Lisäksi heikoimpien yrittäjien epätehokkaasti käyttämät resurssit vapautuvat muuhun tehokkaampaan käyttöön, mikä parantaa laatua ja alentaa hintaa jollain muulla alalla.

Muuten, mitä tulee itävaltalaiseen koulukuntaan, niin se nyt vain sattuu olemaan ainoa taloustieteen lukuisista koulukunnista, joka on ennustanut nykyisen taloustilanteen oikein jo vuosikausia sitten. Se kertoo syyt sille, miksi olemme tässä jamassa ja miksi talous tulee vielä väistämättä huonontumaan. Yksi keskeinen, ellei jopa tärkein tekijä on inflatorinen rahapolitiikka. Se, että keskuspankit pumppaavat markkinoille jatkuvasti lisää likviditeettiä eli lisää rahaa, voi korkeintaan viivästyttää ja pahentaa edessä olevaa kuplan puhkeamista. Nyt ei muuten ole hyvä hetki ottaa lisää lainaa...

Sitaatti sinun kirjoituksestasi:   "Jos siis energian ja ruoan tuottajat ottavat maksun vastaan tuotteistaan, mutta eivät käytä saamaansa maksua edelleen mihinkään, ..."

Tuon teesin ympärille rakensit koko edellisen "vastauksesi". Ja pieleen meni, koska oletamuksesi - jonka vieläpä pistit minun suuhuni - on totaalisen pielessä.

Pieleen men tälläkin kerralla: olettamuksesi, että jokainen sijoittajien investointi esim. kiinteistöalalle olisi uusinvestointi. Suurin osa on olemassa olevien kiinteistöjen omistuksen uusjakoa. Ja hinta nousee kullakin kierroksella, koska edellinenkin omistaja haluaa tuottoa omalle sijoitukselleen.

Minkähän tilanteen tuo koulukunta on pystynyt _ennustamaan_ oikein? Hyvällä arvauksella saattaa päätyä oikeaankin tulokseen. Esimerkiksi ruuan hinnannousu viimeisen vuoden aikana n. 10%, poltoaineitten 20-30%. Kumman se _ennusti_ oikein? Jos tuo on johtunut rahan määrän lisääntymisestä, niin sitä lienee lisätty 10, 20 tai peräti 30% - mikä niistä? -, muussa tapauksessa olettamus syy-seuraus -suhteista on väärä. Yleisesti kuitenkin hinnat ovat nousseet 0-5% ja keski-inflaatioksi lasketaan n. 4%.

Teorialta, että inflaatio johtuu rahan määrän lisääntymisestä, putoaa pohja pois. Arvioitiinpa teorian toimivuutta millä mittarilla tahansa - yleinen hintakehitys, ruuan hinta, energian hinta -, niin aina muitten osalla hinnan muodostus on johtunutkin jostakin muusta kuin rahan määrän lisääntymisestä.

Inflaatio on se mikä nälkiinnyttää meitä syrjäytettyjä pitkäaikaistyöttömiä yhä vaan pahemmin, varsinkin kun toimeentulotuki on koko ajan enemmän ajastaanjäänyt, teholtaan ja tasoltaan, ei tarpeeltaan.

mauno voutilainen
 

Eikös se Maunun illallinen ole ilmainen, kuin kaimallaan. Nolla lie kai nolla vaikka kuka laukkais ja minne.

Vaan eikö lie myös niin, että jos ei varsin zimbabvessa asuta, niin inflaatiosta kärsivät eniten juuri rikkaat, kun omaisuus ei jaksa pysyä hyödykkeiden perässä. Kädestä suuhun köyhät senkun porskuttaa. Niinpä ovatkin Niinistötö ym pankiirit ottaneet juuri inflaation silmäteräkseen. Mutta miten sitä suomessakin hoitaa kun ollaan jaettu rahapolitiikat, vai mitä ne nyt on, ejuun tasolle. Mitä se nyt mihinkään liittyy, ja kunnallispolitiikkaan... Veronkevennyksetkin lisää rahan määrää kansantaloudessa ja johan laukkaa ratsu reima...

Veronkevennykset eivät lisää rahan määrää, koska kyse on ainoastaan siitä, että julkinen sektori antaa kansalaisten pitää hiukan enemmän omia rahojaan itsellään. Verot menevät valtiolle ja kunnille eivätkä poistu kansantaloudesta.

Kaikkialla inflaatiosta kärsivät käytännössä eniten köyhät, niin Zimbabwessa kuin täälläkin. Zimbabwen räikeässä hyperinflaatiossa se vain korostuu, mutta samanlaista se inflaatio on ilman hyper-etuliitettäkin, pienempää vain. Lainaan seuraavassa esimerkkiä Henry Hazlittin mainiosta Economics in One Lesson -teoksesta. (Esimerkki on hyvin yksinkertaistettu eikä ota esimerkiksi mitään EU-näkökulmia huomioon. Mainittu valtio on kuvitteellinen. Lisäksi vedän tämän ulkomuistista, joten Hazlittia ei pidä syyttää, jos muistin väärin. :-))

Olkoon kansantaloudessa neljä ryhmää, A, B, C ja D. Jokaisella on oma tulotasonsa, mutta merkitään jokaisen tulotasoa alkutilanteessa indeksiluvulla sata. Sitten valtio aloittaa vaikkapa suuren rakennusprojektin, jota se ei jostain syystä halua rahoittaa normaalisti lainalla tai verotuloilla, vaan päättääkin keskuspankin kautta painaa lisää kansallista paperivaluuttaa, jolla maksaa rakennusprojektin.

Edustakoon ryhmä A rakennusteollisuudesta tulonsa saavaa kansanosaa. Koska valtion käynnistämä suuri rakennusprojekti edustaa rakennusteollisuudelle kohonnutta kysyntää, ja vieläpä maksukysyistä sellaista, ryhmän A tulotaso kohoaa nopeasti 40% eli indeksilukuun 140. Ryhmällä A on nyt huomattavasti kohonnut ostovoima, mikä kohottaa kulutustuotteiden kysyntää ja siten niiden hintoja. Hinnat nousevat aluksi vaikkapa 10% eli kuluttajahintaindeksi nousee arvoon 110.

Ryhmä B edustaakin kulutustuotteiden piiristä tulonsa saavia. Lisääntynyt kysyntä ja hintojen nousu nostaa heidänkin tulotasoaan. Oletetaan että kilpailu on kovaa ja voittomarginaali ei muutu nousseista hinnoista huolimatta, vaan nousu menee työntekijöiden ansioihin, jolloin ryhmän B tulotaso nousee indeksiin 110.

(Jatkuu...)

(Jatkuu edellisestä...)

Seuraavassa vaiheessa kuluttajatuotteisiin sekä ylellisyystuotteisiin kohdistuu sekä ryhmien A että B kohonnut ostovoima, joka nostaa kysyntää ja aiheuttaa edelleen nousupaineita hintoihin... Tässä vaiheessa hinnat ovat kuitenkin kohonneet jo 10% ja ovat kohoamassa lisää, mutta ryhmien C ja D tulotasot ovat edelleen alkutasolla, indeksissä 100. He ovat jo siis kärsineet rahamäärän lisääntymisestä.

Prosessi jatkuu niin kauan, että rakennusteollisuuteen liikkeelle pantu uusi raha jakautuu melko tasaisesti kaikille ryhmille. Jos kansantaloudessa on kilpailua rajoittavia säännöksiä tai melko suuren väestön osan (vaikkapa ryhmän D) tulotaso riippuu hitaista poliittisista prosesseista, kuten sosiaaliturvan tasosta päättämisestä, niin tämä tasoittuminen voi kestää pitkäänkin. Ensimmäiset korotukset viimeisen ryhmän tulotasoon saattavat tulla vasta kun hintataso on noussut 20% tai jopa 30%.

Lopulta kuitenkin kaikkien ryhmien tulotasot asettuvat keskenään samaan indeksilukuun. Rahan määrä on kasvanut, hinnat ovat nousseet, mutta kaikki ryhmät ansaitsevat toisiinsa nähden suhteessa saman verran kuin alkutilanteessa, ja niiden suhteellinen ostovoima on sama kuin alkutilanteessa. Kaikki näyttää hyvältä päällisin puolin.

Ongelma on vain siinä, että ne ryhmät, joiden tulotaso ja ostovoima kasvoivat viimeisinä, menettivät osan tuon siirtymäajan tuloistaan inflaatiolle. Tätä menetystä he eivät saa koskaan takaisin. Toisaalta, ryhmä A, joka ensimmäisenä sai painotuoretta uutta rahaa, sai siirtymäajan aikana nauttia suhteellisesti muita korkeammasta ostovoimasta, ja sen hedelmät pysyvät heillä hamaan tulevaisuuteen. Käytännössä siis rahan inflaatio oli tulonsiirto kaikilta muilta sille ryhmälle, jolle valtio päätti maksaa rahalla, jota ei siihen asti ollut olemassa.

Kysymys kuuluu, keille todellisessa maailmassa esimerkiksi EKP:n luoma uusi raha (kuten lyhytaikaiset edulliset lainat, joita tehtiin mielivaltaisia määriä subprime-kriisin aikana) menee? Kyllä vain, pankeille, jotka puolestaan osittaisen kassavarantonsa puitteissa luovat itsekin uutta rahaa asiakkailleen lainojen muodossa...

Valtaa pitävät poliitikothan inflaatiosta myös hyötyvät. Sen ansiosta he voivat toteuttaa mielihalujaan ja toteuttaa lempiprojektejaan, ja maksumiehinä ovat keskiluokka ja köyhät ilman että he edes itse sitä tajuavat. Täydellinen rikos todellakin!

(Jatkuu edelleen...)

(Jatkuu edellisestä...)

Tämä pitkähkö kommentti selvensi varmaan hieman Jormallekin, miksi rahan määrän lisääntymistä ja inflaation nousua ei voi verrata lyhyellä aikavälillä keskenään. Rahan määrän lisääntyminen siirtyy hintoihin paitsi epätasaisesti, myös vaihtelevalla nopeudella. Jos valitaan mielivaltainen ajanjakso ja tehdään vertailuja sen sisällä, ei lainkaan nähdä, että rahan määrä on lisääntynyt jo ennen kyseistä jaksoa ja kyseinen aiempi inflaatio ei ole vielä täydellisesti siirtynyt hintoihin.

Lisäksi näitä vertailuja on käytännössä mahdoton tehdä valtioiden sisällä, koska esimerkiksi Yhdysvallat, jonka Fed painaa villisti uutta rahaa, pyörittää hurjasti negatiivista vaihtotasetta, mikä tarkoittaa dollarin inflaation siirtymistä muualle maailmaan, erityisesti Euroopan Unioniin, koska EKP yrittää tukea Fediä eikä täysipainoisesti valvo vain omia etujaan.

Huh.

Itävaltalainen koulukunta ennustaa, että rahan määrän lisääminen johtaa hintojen nousuun ja rahan arvon alenemiseen, ja että keinotekoisen halvat lainat rohkaisevat sellaisiin riskisijoituksiin, joita ei muuten tehtäisi (liian suuri riski), sekä erilaisiin kupliin, kuten asuntokupla. Lisäksi se ennustaa, että kaikkien kuplien, niin rahakuplan kuin asuntokuplankin, on lopulta puhjettava. Nyt olemme siinä vaiheessa, että kuplat vuotavat jo, mutta valtiot ja keskuspankit yrittävät puhaltaa niihin lisää kuumaa ilmaa. Se tarkoittaa vain sitä, että lopullisesta puhkeamisesta tulee isompi pamaus.

Yksityiskohdat on sitten asia erikseen. Kuten edellisessä kolmen viestin kommentissani kirjoitin, rahan inflaation siirtyminen hintoihin on epätasainen prosessi paitsi jakautumiseltaan myös kestoltaan. Yksittäisten tuote- tai hintaryhmien kehitys riippuu paljon enemmän muista tekijöistä, paljon poliittisista päätöksistä (koska poliitikot yrittävät ohjata luomansa inflaation vaikutuksia "reilusti" erilaisilla toimenpiteillä, puhumattakaan muista poliittisista villityksistä, joita aika ajoin ilmenee) sekä myös ihmisten käyttäytymisen muutoksista hintojen, korkojen ja reaaliansioiden muuttuessa. Muuttuvia tekijöitä on niin valtavasti, ettei yksikään taloustieteen koulukunta osaa sanoa millään varmuudella mitä polkua kehitys menee. Itävaltalaiset ovat kuitenkin oikeassa siinä, mikä on kyseisen kehityksen syy, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, kuinka se päättyy ja mikä on lopputulos.

Mainitsin edellisessä pitkässä kirjoituksessani Henry Hazlittin erinomaisen kirjan Economics in One Lesson. Inflaatiota se käsittelee lyhyesti, vain yhden luvun verran, mutta sekin osuus on erittäin hyvin kirjoitettu. Kansantaloustieteen oppikirjoista poiketen tuossa kirjassa ei ole ainoatakaan matemaattista kaavaa tai vaikeaselvoista kaaviota, vaan asiat selostetaan niin selväkielisesti kuin vain ammattijournalisti osaa, ja lyhyesti, sillä tekstiä on vain reilut 180 sivua.

Voin halutessasi lainata kirjan sinulle kesälukemisiksi, Jorma, kunhan saan verkkokaupasta uudet kappaleeni varmaankin viikon päästä. Se kyllä löytyy ilmaiseksi (ja laillisesti!) netistäkin sekä pdf-tiedostona että pelkkänä tekstinä.

Totta joka sana, ja noilla kriteereillä vähintään puolet suomalaisista on talousalan asiantuntija. Ei siitä kuitenkaan sitä johtopäätöstä voi johtaa, että inflaatio johtuu rahan määrän lisäämiestä. Syy-seuraus -suhde kulkee toisin päin.

Kun sanot, että tuo koulukunta on pystynyt ennustamaan inflaation oikein, tarkoitat samalla, että sillä olisi ollut ennakkoon tieto - vai hyvä arvaus? - kuinka paljon rahan määrää tullaan nostamaan. Rohkenen epäillä ainakin tuota tietoa, ja siksi kysyinkin, että onko viimeisen vuoden aikana rahan määrää nostettu n. 5% (=yleinen inflaatio), 10% (=ruuan hinbnannousu) vai peräti 20-30% (=energian hinnannousu). Jos tuo teoria pitää paikkansa, niin sehän on ollut hintojen nousun aiheuttaja. Vai olisikohan niin onnettomasti, että ainakin joidenkin niistä hinnan nousu on johtunut jostakin muusta kuin rahan määrän noususta?

Niinkö minä sitten sanoin? Kelataanpas vähän taaksepäin... Oho, taisin puhua yleisen taloustilanteen ennustamisesta (eli kuplan puhkeamisen ensioireista) ja vielä toisessa viestissä erikseen, että yksityiskohtia ei voi ennustaa kukaan. Rahan määrän lisääntymistäkin on täysin mahdotonta ennustaa, koska se ei ole mikään ennustettavasti käyttäytyvä fysikaalinen prosessi, vaan ihmisten tekemien päätösten seuraus - tässä tapauksessa poliitikkojen ja keskuspankkiirien tekemien päätösten. Heidän käyttäytymisensä ennustaminen edellyttäisi vähintäänkin ajatustenlukutaitoa ja muitakin melko huikeita kykyjä.

Ja jos palataan tuohon tämän ketjun aloittaneeseen mielipidekirjoitukseeni, niin eikös siitä käy ihan hyvin ilmi, että yksittäisten hyödykkeiden hinnat voivat muuttua monestakin syystä, mutta kyse oli siitä, että jos rahan määrä ei muutu, niin yleinen hintataso ei voi nousta, vaikka yksittäiset hinnat nousisivatkin, vaan siitä seuraa laskupaineita joko kallistuneen tuotteen kysyntään tai muiden tuotteiden hintoihin. Yleinen hintataso voi nousta vain, jos rahan määrä kasvaa.

Väännetään vielä erikoisvahvasta rautalangasta: jos rahan määrä ei kasva (ja hyväksy nyt hyvä mies tämä oletus ennen kuin luet yhtään pidemmälle) ja esimerkiksi öljyn hinta nousee (syystä tai toisesta, esimerkiksi kysynnän ylittäessä tarjonnan, tai kartellin halutessa suurempia tuloja), niin silloin ihmiset joko vähentävät öljystä johdettujen tuotteiden ostamista tai vähentävät muiden tuotteiden ostamista, koska rahan määrän pysyessä vakiona heillä ei ole varaa sekä kallistuneisiin öljytuotteisiin että muiden tuotteiden normaalihintoihin. (Myös säästäminen voidaan tässä yhteydessä nähdä "tuotteeksi," eli jos rahaa ennen öljyn hinnan nousua jäi säästöön eikä kuluttaja muuta ostokäyttäytymistään hinnan noustessa, niin säästöistä se on sitten pois.)

Tästä seuraa se, että joidenkin tuotteiden (joko öljyjohdannaisten tai muiden, todennäköisesti jossain suhteessa molempien) kysyntätasot laskevat tarjonnan pysyessä ennallaan. Se tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin tarjonta ei ehdi vastata kysynnän laskuun, niin markkinoilla on ylitarjontaa ja se alentaa kyseisten tuotteiden hintoja.

Lopputuloksena öljyn hinta on noussut, muiden tuotteiden hinnat laskeneet ja yleinen hintataso on pysynyt muuttumattomana!

Jos tästä kuvasta poiketaan lisäämällä rahan määrää (tai sallimalla sen lisääminen) markkinoilla, niin öljyn hinnan nousu ei välttämättä vaikuta mitenkään kysyntätasoihin. Tällöin öljyn tuottajat saavat entistä suuremman osuuden kokonaispotista, mikä tarkoittaa käytännössä tulonsiirtoa kaikilta muilta öljyn tuottajille! Jos haluat lukea aiemman pitkän viestini tästä ketjusta uudelleen, ajattele, että öljyn tuottajat ovat ryhmä A. (Hazlittin alkuperäisessä esimerkissä ryhmä A oli muuten aseteollisuus sen ajankohtaisuuden vuoksi, onhan kirja julkaistu vuonna 1946.)

Jatketaanpas vielä...

Niin, itävaltalainen taloustiede on yllättävän yhteensopivaa ihan rehellisen maalaisjärjen kanssa. :-) Samaa ei voi sanoa valtavirtataloustieteestä, joka lähes tieten tahtoen tuntuu sotkevan asiat mahdollisimman monimutkaisiksi.

Naureskelimmekin tässä eräänä viikonloppuna kirjahyllystäni löytyvän David Beggin Economics-järkäleen kuudennen laitoksen (jota ainakin vuonna 2000 kyseisen kurssin käydessäni käytettiin Jyväskylän Yliopiston kansantaloustieteen peruskurssin lähdeteoksena) määritelmälle hyperinflaatiosta: Begg esitti vakavissaan, että koska Saksan 1920-luvun hintojen nousu oli niin hurjaa, valtio joutui ostamaan nopeampia painokoneita pystyäkseen vastaamaan uuden rahan tarpeeseen. Lopulta valtio joutui leimaamaan seteleihin lisää nollia, koska mitkään painokoneet eivät pysyneet enää hintojen nousun perässä. (Eikö olisi ollut helpompaa ilmoittaa joka aamu radiossa volkille seteleiden oikea nollamäärä, jotta kansalaiset olisivat voineet lisätä nollat tussilla itse? ;-))

Beggille, siis valtavirtataloustieteelle, ei ilmeisesti juolahda mieleenkään, että hinnat nousevat ihan sairasta vauhtia, jos niitä nollia työnnetään seteleihin lisää ihan sairasta vauhtia. Toki, kansalaisten rahaa kohtaan tunteman luottamuksen romahtaessa tästä tulee itsestään ruokkiva kierre. Kun rahan arvoon ei luoteta ja sen odotetaankin putoavan entisestään, niin hinnat alkavat reagoida jo siihenkin. Rahan määräähän (ja siten sen arvoa) eivät kansalaiset tiedä, he voivat vain päätellä tulevan arvon sen nykyarvosta ja arvon kehityksestä. Syöksykierre ruokkii siis lisää syöksykierrettä, jos siitä muodostuu status quo.

Pitää paikkansa, JOS rahaan työnnetään lisää nollia, tai ylipäätään käytetään setelirahoitusta. Ei tuossa "tiedossa" ole mitään poikkeavaa yleiseen taloustieteeseen nähden. Muta seuraus ei voi koskaan olla ennen syytä, eli lisättiinkö ensin rahan määrää, vai nousivatko hinnan ennen rahan määrän lisäämistä?

Jätit sitten kertomatta, kuinka paljon niitä "nollia on lisätty" viimeisen vuoden aikana, kun ruuan ja polttoaineitten hinta on noussut noinkin paljon. Sehän tuossa on oleellista, koska tuon kehumasi teorian mukaan niiden hinnannousu on aiheutunut rahan määrän lisääntymisestä. Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi yleinen inflaatio onkin ollut "vain" n. 4%. Eikö teoria pidäkään yleisesti paikkaansa?

Teoriassa on toinenkin aukko tuon kertomasi ennustettavuuden osalta. Tiesivätkö teorian puolustajat ennakkoon, kuinka paljon rahan määrää tullaan lisäämään, vai arvasivatko he sen. Ja lisättiinkö - näin ennusteen osuuvuuden arvioimiseksi - rahan märää 5, 10 vai peräti 20-30%?