Apteekit ovat omistajilleen kultakaivoksia

Kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) on ottanut apteekkialan kehityksen asiallisesti esiin. Tämä on rohkea avaus asiassa, jossa myötätunnon voi arvata olevan systeemin säilyttämisen kannalla. Monopolia muistuttavan systeemin, jonka voi kuvitella olevan juuri hädänalaisimpien potilaiden ja syrjäkylien mummojen asialla.

Asiattomissa kommenteissa aloitetta onkin jo kauhisteltu: ”kakkaa on lentänyt Anteron suusta”. Etujärjestön tehtävä on puolustaa jäseniään, mutta kommentin taso kertoo paniikista. Onko onnela, jossa apteekkilupa tuo nousun ylimpään sosiaaliluokkaan, vaarassa romahtaa?

Apteekista sanotaan keskinäisen kilpailun olevan jo nyt mallia ”henkensä edestä”. Nykyrakenteiden vahti, Fimea, onkin tehnyt alasta nelivuotisen ”tilinpäätösanalyysin”. Siitä ei löydy varsinaista asiavirhettä. Valitettavasti siitä ei löydy sitä analyysiäkään.

Raportissa kannattavuutta arvioidaan katteena ja voittona läpilaskutuksesta. Jos tällä yritetään todistaa bisneksen olevan ”normaalia”, on ajatus yhtä nerokas kuin se, etteivät ulkomaisten sähköverkkoyhtiöt voi kontrollin alla korottaa hintojaan.

Apteekkiraportin hutilaukauksen sijaan voitto tulisi suhteuttaa taseen kokoon. Apteekin omistaja kun saa tuottonsa suhteessa sijoittamaansa omaan pääomaan.

Oikeassa analyysissä apteekkibisneksestä löytyy kaksi perustekijää. Toiminta edellyttää vähäisiä investointeja. Lisäksi tulopuoli on apteekkien määrän ja lääkkeiden hintojen sääntelyllä vakautettu. Lopputuloksena apteekkarin sijoittaman pääoman tuottoprosentti kohoaa paitsi huimaksi myös erinomaisen ennustettavaksi. Nykymallinen apteekki vastaa lupaa painaa rahaa.

Pörssi mahdollistaa vertailun vapaan markkinan toimijoihin. Jos Yliopiston Apteekki listautuisi Helsinkiin, se olisi ylivoimaisesti kannattavin yhtiö. Sen oman pääoman vuosituotto hipoo 50 prosenttia. Bisnes tuplaa sijoituksen kahdessa vuodessa. Siinä korkoa korolle -käyrä todella sojottaa reseptin voimalla kohti taivaita.

Globaali supermenestyjä, Kone, jää sekin kymmenen prosenttiyksikön verran hopealle. Pörssissä keskimääräinen oman pääoman vuosituotto on 15 prosenttia. Melko harvoin yhtiöt näyttävät kilpailuun kaatuvan.

Relevantti kysymys on se, onko yhteiskunnan tukemilla maksuilla syytä pönkittää tätä kannattavuutta. Kaukana tehokkuudesta oleva systeemi on suora tulonsiirto miljoonilta veronmaksajilta muutamille apteekkareille.

Nykymallissa apteekin kuluja, rakenteita ja tehoja ei juuri tarvitse miettiä, koska artisti maksaa. Mitään syytä myöskään innovoida tai erikoistua ei näytä olevan, koska apteekin tulos ei juuri näistä asioista heilahda.

Ylipalvelu on näkyvin merkki tehottomuudesta. Vai onko joku onnistunut hakemaan särkylääkettä ilman auttajan saamista kintereilleen? Reseptilääkkeissä kauppa ei tahdo onnistua ilman kolmia sormenjälkiä.

Apteekkien laadussa ei ole valitettavaa. Pöhöttyneessä systeemissä on kuitenkin kulupuolella reippaalla kädellä liikaa painolastia. Apteekkihinnoista saisi vapaamman kilpailun kautta merkittävän siivun pois tai vaihtoehtoisesti samalla rahalla saisi parempaa palvelua siellä, missä sitä tarvitaan. Kumpikin vaihtoehto käy.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Uusimmat

Kolumni

Kolumni: On juhannus, sulje televisio

Kolumni: Olisi veron-maksajan etu myydä Neste

Kolumni: Telaketjun alle jäänyt mielenmaisema

Hyvä BBC vastaan paha BBC

Vierailijakolumni: Make Hippos Great Again

Asiakaskokemus syrjäytti pöhinän

Kolumni: Aikansa lapsi 50 vuoden takaa patistaa ostoon

Älkää vielä lopettako

Juhannustaika ratkaisee pääministerin

Penttilän kylää etsimässä Koivistolla

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.