Kolumni

Jättilukio nielaisee helposti yksilön

Oli lämmin elokuun päivä, mutta selkään liimautui kylmä hiki. Kävelimme kouluun ystäväni kanssa ja kumpaakin pelotti. Valtava määrä oppilaita parveili pihalla. Etsimme sokkeloisilta käytäviltä oikeita luokkia loputtomalta tuntuvan ajan. Syliin lapattiin esitteitä ja kalenteria. Kurssitarjotin oli käsittämätön.

Ensimmäinen päivä Järvenpään jättimäisessä lukiossa oli vähintään yhtä mieleenpainuva kuin ensimmäinen koulupäivä konsanaan.

Kolmen vuoden aikana sokkeloiset käytävät kuitenkin suoristuivat ja opiskelijamassasta alkoi erottua tuttuja kasvoja. Silti lakkiaisjonossa kulki kymmeniä täysin vieraita ihmisiä.

OMILTA LUKIOVUOSILTANI en muista yksinäisyyttä. Löysin tiiviin ystäväporukan ja sain opintoihini tukea kahdelta opettajalta, joiden kannustus tuntuu omassa tekemisessäni yhä.

Minkäänlaista yhteisöllisyyttä en kuitenkaan lukioajoilta tunnista. Vain ahtaat käytävät, joilla parveilleet oppilaslaumat jakautuivat omiin hajanaisiin joukkoihinsa.

Tutkimukset vahvistavat mielikuvaa suurlukioiden ongelmakohdista.

Kurssitarjontaa on, mutta valintojen valtameren kanssa oppilas jää usein ilman apua.

On hienoja opetus- ja oleskelutiloja, mutta hiljainen nuori voi kulkea kolme vuotta yksin kenenkään huomaamatta. Massaan hukkuu huolestuttavan helposti. Eriytyminen uhkaa varsinkin lukiopolkuaan aloittavaa teini-ikäistä nuorta, joka kaikesta itsenäisyyden illuusioista huolimatta tarvitsee ympärilleen ihmisiä, ystäviä ja yhteisöjä.

LUKIOIDEN YHTEEN ujutus on vallitseva trendi Keski-Suomessa. Jyväskylään kaavaillaan jättikampuksia, ja maakunnan pienillä paikkakunnillakin on yhdistelty opinahjoja.

Oppilailta kuulee harvoin mairittelevia arvioita jättilukioista. Käytävillä on ahdasta, opetusryhmät ovat täyteen tupattuja ja ruokajonot venyvät. Huomiota omiin opintoihin on vaikea saada. Massatuotantolaitokset suosivat harvoin yksilöllisyyttä. On helpompi valua kolme vuotta yhden virran mukana kuin pyristellä jatkuvasti huomiota omille oppimistarpeilleen.

Joillekin iso koulu istuu yhtä hyvin kuin pienikin. Omatoimiset oppilaat pärjäävät, ja monia ilahduttavat myös laajat opiskelumahdollisuudet. Hyvä kurssitarjonta houkutteli itsenikin aikoinaan Järvenpään lukioon, vaikka lähempääkin olisi löytynyt opinahjo.

Koulujen pitäisi kuitenkin olla hyvä paikka kaikille. Myös niille, jotka viihtyvät pienissä piireissä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.

Uusimmat

Kolumni

Miksi puhua jos voi olla hiljaa?

Tämän haastattelun haluaisin nähdä

Maanviljelijä kätteli niin, että luut rutisivat

Caine onkin Caine

Kerää koko sarja

Urheilu antaa aina enemmän kuin ottaa

Tohtorin pimeä puoli

Kauniit unet voisivat olla myös totta

Lyhyet

Jossittelua ja leukojen loksuttelua

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.