Kolmen pisteen ohiheitto hallitukselta

Kun Lauri Markkanen tykitti kotiyleisön edessä pelivälineen keskelle keksintöä, tuli korirenkaassa roikkujasta kertaheitolla monen tulevaisuuden koripalloilijan esikuva. Samanlaista esikuvallisuutta toivoisi välillä näkevän myös johtavilta poliitikoilta, vaikka hieman himmeämmässä valokeilassa.

Juhlapuheissa kotimaista omistajuutta on kannatettu. Tosin valitettavasti käytännössä päättäjät ovat tehneet asiassa kolmen pisteen ohiheiton. Edes pääministeri Juha Sipilän sijoituksista ei löydy suoria pörssiomistuksia, paljastuu valtioneuvoston sidonnaisuuskirjelmistä.

Pörssiomistusten kato koskee muitakin ministereitä. Sipilän hallituksen jäsenistä vain kolmella (Timo Soini, Petteri Orpo ja Kimmo Tiilikainen) on suoria osakesijoituksia sen verran, että heitä voi naama peruslukemilla sanoa sijoittajiksi. Kolmikon lisäksi Jari Lepältä, Anne Berneriltä ja Kai Mykkäseltä löytyy hajanaisia pörssiomistuksia. Ne kuitenkin jäävät vähäisiksi ja vaikuttavat sattumalta salkkuun pudonneilta hajaeriltä.

Esimerkiksi Mykkänen on keskittänyt kaikki panoksensa finanssijätti Sammolle tyylillä, jota voisi luonnehtia lentävällä lauseella ”vain Nalleen luotan”. Mykkäsen osakepotin arvon jäädessä 450 euroon jää mieleen kummittelemaan kysymys, onko jossain ollut kylkiäisenä Sammon osakkeita.

Jos ministereiden osakesalkut avattaisiin sijoitusasiantuntijan myyntipisteellä, kukaan tuskin kuulisi kehuja. Painokkain saarna lankeaisi tietenkin osakkeita omistamattomien kohdalle, mutta myös osakkeita omistavat saisivat kuulla kunniansa salkun hajauttamattomuudesta. Hajautusmielessä hallituksen ”edistynein” osakesalkku löytyy Orpolta. Hän omistaa yhdeksää eri yhtiötä ja Talvivaaraa.

Kaikkiaan hallituksessa on siis pörssiomistajia vain kuusi eli 35 prosenttia. Ministerin palkka on 9 102,84 euroa kuukaudessa, mutta nähtävästi siitä ei jää sijoitettavaa pörssiin.

Kaikkiaan taloudellinen riippumattomuus on valtaosalle ministereistä vain kaukainen haave. Useilla on niskassaan satojen tuhansien eurojen velkavuori. Kulutusluottokin on yhden sidonnaisuuksissa mainittu.

Viimeksi Finnairin palkitsemiskuvio osoitti valtion kompuroinnin pörssiomistustensa ohjauksessa. Myöskään ministereiden vähät omistukset eivät viesti erityisen suunnitelmallisesta pörssiyhtiöiden omistamisesta. Valtiokapitalismin sijaan yksityinen omistajuus olisi tavoiteltava päämäärä, jotta Suomessa voitaisiin säilyttää hyvinvointi ja pääkonttorit.

Suomessa on jo noin 800 000 yksityissijoittajan massa, joka rahoittaa itseään ja Suomea. Poliitikot ovatkin ymmärtäneet väläyttää kansalle pienten osinkojen verovapautta kotimaisen omistajuuden kasvattamiseksi. Todellisuudessa pörssi tuntuu kiinnostavan päättäjiä lähinnä vaalien alla.

Keskeisenä ongelmakohtana osinkoverotus yhä kohtelee rivikansalaisen piensijoituksia kaltoin. Systeemi suosii suuromistajia. Asia on tiedossa, mutta ministerit eivät vaillinaisine sijoituskokemuksineen taida tarttua asiaan. Piensijoittajan verotus on vähitellen kiristynyt, vaikka pankkisektorin murroksessa juuri nyt markkinoille tarvittaisiin lisää kasvun rahoittajia.

Seuraaviin vaaleihin ei ole enää pitkä matka. Äänestäjän on viisainta tarkastella ehdokkaansa oman talouden hoitoa, koska se paljastaa, kykeneekö henkilö hoitamaan myös muiden asioita.

Saako ministeri siis olla omistamatta osakkeita?

Kirjoittaja on Nordnetin osake­strategi ja sijoituskirjailija.

Uusimmat

Kolumni

Kolumni: Outojen asioiden maailmassa vodkakin on jotain muuta

Kolumni: Arjen huomioita sinivalkoisin silmin

Ei lapsen omistaja vaan edunvalvoja

Olipa ohjelma, tehkää perässä

Kavennetaan tuloeroja, panostetaan koulutukseen

Lyhyet

Kun Saarasta tuli meidän tyttö

Ajellaan ihan muina Räikkösinä

Ne ihmeäijät

Superväkevä Juhani-passio

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.