Kolumni

Kukaan nainen ei tarvitse rasistia suojakseen

Keskellä kauneinta Suomea on tilaa. Maailman monessa kolkassa on huutava hätä ja turvapaikan tarve.

Nyt olisi mahdollisuus auttaa, mutta ei. Empatian ja inhimillisyyden väliin kiilaa pelko, joka syö kaiken.

Mitä jos Ne vievät meiltä työt, elintason, palvelut? Mitä jos Ne eivät sopeudu? Tai mitä jos Ne sopeutuvatkin, ja muuttavat tätä ikuiseksi hiottua omaa kulttuuria, jonka ulkopuolella on vain tuntemattomien tapojen karu autiomaa?

Näiden pelkojen ytimeen iskevät yhteiskunnan pintakerrosten alla kytevän vihan ja vainoharhaisuuden lähettiläät. He, joille internet on antanut ennennäkemättömän kanavan levittää rotuvihan sanomaansa.

Koska he itse vaativat suoraa puhetta, kutsutaan heitä kaunistelematta rasisteiksi.

Rasisteilla on tapana maalata maahanmuutosta monenlaisia uhkakuvia. Heille maahanmuuttajat ovat kulueriä, turvallisuusriskejä ja kulttuurintuhoajia. Ja jos mikään muu uhkakuva ei kosketa tarpeeksi syvältä, vedotaan tyttöihin ja naisiin.

Laajentuneen pakolaiskriisin synnyttämässä keskustelussa on tyypillistä verhota omat ennakkoluulonsa huoleen naisten ja tyttöjen kohtalosta.

Tämä ei ole väärin ainoastaan siitä syystä, että se osoittaa alentavaa ja äärimmäisen patriarkaalista maailmankatsomusta, jossa nainen on miehelle alisteinen suojelunkohde.

Naisten käyttäminen oman muukalaispelon välikappaleena on harhauttavaa myös siksi, että rasismi ja naisviha kulkevat poikkeuksetta käsi kädessä. Esimerkkinä tästä käy loppumaton suo some-keskusteluja ja poliitikkojen saamaa palautevyöryä, joissa suvaitsevaista maailmankuvaa edustavia naisia uhataan seksuaalisella väkivallalla.

Toisaalta naisvihamielistä retoriikkaa viljeleville ei ole ongelma vastustaa vastaanottokeskuksia naisten ja tyttöjen turvallisuuteen vetoamalla.

Rasistille nainen on avuton kohde, jota pitää suojella muualta tulevien miesten väkivallalta.

”Väärin” ajatteleva nainen on samalla vihollinen, jota voi itse uhkailla väkivallalla tai jonka voi vähintään toivoa tulevan raiskatuksi, jotta ”monikulttuurisuus osuu omaan nilkaan”, kuten nykyinen europarlamentaarikko ja tunnettu maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-aho kirjoitti kohua nostattaneessa blogitekstissään vuonna 2006.

Naisten käyttäminen oman maailmankatsomuksen edistämisen välikappaleena ei toki ole uusi ilmiö.

Imperialismin kiivaimpaan aikaan 1800-luvulla maalattiin länsimaissa uhkakuvia barbaarisista villeistä, jotka uhkasivat vaaleiden ja viattomien naisten siveyttä ja kunniaa.

Vaikka kehitys on heikentänyt rasistisia voimia, asuu sama inho ja pelko vierasta kohtaan yhä sitkeästi osassa ihmisiä.

Nainen ei tarvitse suojakseen rasistia. Yksikään nainen ei ylipäätään tarvitse miestä, joka nostaa itsensä heikoksi ja avuttomaksi katsomansa sukupuolen yläpuolelle tämän ylivertaiseksi suojelijaksi.

Nainen, ja jokainen mies, tarvitsee vain tasa-arvoisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan hyvinvointiyhteiskunnan, jossa ei hyväksytä väkivaltaa tai syrjintää ketään kohtaan.