Kun presidentti Trump tuli kylään

Olin jo unohtanut, että Arizonan osavaltiossa kansalainen saa liikkua aseen kanssa yleisellä paikalla. Sitä sattuu sen verran harvoin, ettei kivääriä tai sarjatuliasetta kantavaan kansalaiseen törmää edes joka päivä.

Onneksi.

Hiljattain näin kuitenkin tapahtui. Ensin heitä näkyi uutiskuvissa Charlottesvillen mielenilmauksien ja kahakoiden yhteydessä. Nyt seisoin vastatusten Praetorian Guard -nimellä kulkevan viisihenkisen miesryhmän kanssa Phoenixin keskustassa.

Miehet näyttivät pelottavilta maihariasuissaan konetuliaseet olalla ja aselippaat vyötäröllä. Minun silmiini he näyttivät oikeilta sotilailta. Ehkä huono ryhti tai lippiksen alta pilkottava takkutukka paljastivat, ettei kyseessä ollut oikea armeija. Miesryhmä vain toteutti kansalaisoikeuksiaan valvomalla järjestystä aseet olalla presidentti Trumpin vieraillessa kaupungissa.

Mielessäni oli kuitenkin kaksi asiaa: Miten ihmeessä amerikkalaiset toteuttavat perustuslakiin kirjattuja vapauksiaan, oikeutta kantaa asetta ja käyttää sananvapauttaan? Koska paikalla oli sekä presidentin kannattajia että vastustajia, eikö militian läsnäolo silloin pane miettimään kaksi kertaa, uskaltaako mielenosoitukseen edes osallistua?

Voisi siis sanoa, että maihariasuinen miesjoukko rajoittaa kansalaisten sanan­va­pautta. Lakiin haluttaisiinkin lisätä asetus siitä, millaisessa tilanteessa asetta ei saisi kantaa julkisella paikalla.

Ihan järkevää.

Sinä iltana Phoenixin alakaupungin kaduilla oli satoja, ellei tuhansia ihmisiä. Ilmapiiri oli kireä.

Mielenilmauksessa tapaamani pariskunta, yli kuusikymppiset Esther ja Antonio Massimini muistavat hyvin ajan, jolloin he osoittivat mieltä Vietnamin sotaa vastaan vuonna 1969.

– Mielenilmauksissa ei ollut tällaista väkivaltaa niin kuin nykyisin, he kertovat lähes yhdestä suusta.

Kun heiltä kysyy, muistavatko he vastaavaa kansakunnan jakautumista jonkun aiemman presidentin aikana, vastaus on yksiselitteinen.

– Presidentti Nixonista ei pidetty, aikanaanhan häntä vihattiin, mutta nykyisestä presidentistä pidetään vielä paljon vähemmän.

Ilmassa oli jotain, jota he eivät olleet kokeneet aiemmin, he kertovat. Se on pelkoa.

– Vielä lähes vuosi sitten presidentin vaalikampanjan aikana ilmapiiri oli aivan toinen, ei niin käsinkosketeltavan kireä kuin nyt.

Rasismia ei voi hyväksyä missään muodossa, sanoo mielen­ilmaukseen osallistunut, armeijan palveluksesta eläkkeelle jäänyt afro-amerikkalainen Deborah Dennis. Hän on paikalla vastamielenosoittajana.

– Minun isoisoäitini oli orja. Vieläkö meidän pitää taistella ja osoittaa mieltä rasismia vastaan? Dennis puuskahtaa.

Dennis sanoo, että vaikka militia väittää toisin, usein siviileistä koostuvan militian tarkoituksena on luoda epäjärjestystä ja epävarmuutta kansalaisten parissa.

– Mutta minä en ainakaan anna heidän pelottaa minua pois paikalta.

Tosiaankin. Kenen puolella he oikein ovat, presidentin kannattajien vai vastustajien? Ja entä jos mielenilmaus riistäytyisi käsistä? Ketä kohti he alkaisivat ampua?

Kotona menen Praetorian Guard -ryhmän Facebook-sivuille, joka on saanut lähes kuusituhatta tykkäystä. Tietoa on tarjolla niukasti. Sen mukaan ryhmä toimii ”isänmaan puolesta auttamalla poliisia ja armeijaa”.

Silti mielessäni on pelottava ajatus näkemistäni miehistä seisomassa kiväärit olalla keskellä kansaa Phoenixin keskustassa.

En vieläkään ole varma, oliko heidän tarkoituksenaan luoda rauhaa vai kylvää pelkoa mielen­ilmauksen aikana.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa ­asuva vapaa toimittaja.

Uusimmat

Kolumni

Sarja- katsoja tunnustaa

Dubaissa lähes mikä vain on mahdollista

Satraappi- kollegani Erkki ja minä

Super- sankarien vaate- ongelmat

Tv-tähti on lajin paras markkinoija

Kolumni: Työttömyyden hoidossa on edelleen tehtävää

Antakaa meille uutta

Kolumni: Soitin numerotiedusteluun, koska halusin jutella.

Kolumni: Montako lasta on riittävästi?

Kolumni: Rauhan asia - kenen asia?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.