Kolumni

Minareetin kutsu kuluttamaan

Kaupunkitila kaupallistuu vauhdilla. Kaupunginkeskusta Kompassin tuntumassa on saanut massiivisen valomainostaulun - liikkuvine kuvineen se kovaan ääneen julistaa minun rakastavan shoppailua tai ainakin, että minun tulisi.

Tuomitsematta heitä, jotka shoppailua rakastavatkin, epäilen heidänkään tarvitsevan siitä muistutusta tällä tavalla. Nyt on ylitetty raja, jossa kaupallinen tila syö julkista, kaikkien tilaa. Mainoksen rävähtäessä käyntiin itseni lisäksi ympärillä olevien ilmeet ovat vaihdelleet hämmästyksestä närkästykseen: kuulumisten vaihtamiset ja ajatukset on keskeytetty kaupallisen sanoman nimissä.

On ymmärrettävää ja yleisesti hyväksyttyä, että kaupunkien keskustoihin kuuluvat kauppakeskukset ja putiikit valokyltteineen. Jo keskeisen sijaintinsa vuoksi näihin on harvoin ongelmia löytää. Keskustan kyllästäminen visuaalisilla mainoksilla on arkipäivää, mutta kaupallisuudelle alistettu ääni on pysytellyt pääosin kauppakeskuksissa - sinne soisin sen myös palaavan.

Kaupunkikeskusta viestittää aina valta-asetelmia. Kaupunkilaisten ääntä Jyväskylän ydinkeskustassa on vähitellen vähennetty esimerkiksi ilmoitusseinien katoamisella ja näin äänen rajaamisella kaupunkilaisilta kaupallisille tahoille. Nyt kaupallisuuden ääni on aivan kirjaimellinen ja raikaa kadulla kauas. Sen viesti on selvä: äänenkantoalue on enemmän niiden, jotka käyttävät rahansa mainoksen ostoskeskuksiin, kuin minun, joka harvoin niin teen.

Kauppakeskuksissa ehkä viivytään, mutta niihin harvoin varsinaisesti kiinnytään tai tunnetaan tilaa omaksi, sinne ajaa funktio. Ne voidaan nähdä ei-paikkoina ja äänekkään valotaulun myötä katukin itselleni muuttui sellaiseksi, ohikuljettavaksi!

Kirjoittaja on taidekasvatuksen opiskelija ja kaikkien kaupunkitilan puolella.