Mitä hyötyä taiteesta on?

Aina joskus yritän selittää, mitä hyötyä taiteesta on (erityisesti kun kuvataiteilijoiden koulutusta tai museoiden rahoitusta tai yliopistojen taideaineiden opetusta uhataan vähentää tai lakkauttaa). Miksi taiteilijoita pitää kouluttaa, mihin tarvitaan taidehistoriaa ja taidemuseoiden ammattilaisia? Mitä sellaista taidemaailma yhteiskunnalle tarjoaa, ettei mikään muu elämänalue pysty sitä koskaan korvaamaan?

En koskaan pysty selittämään sitä. Taide kun ei kuulu siihen todellisuuteen, jossa puhutaan välineellisestä hyödystä ja kvartaalitaloudesta. Taide ei alistu yritysmaailman kielenkäyttöön, eikä se asetu tikapuiksi kohti parempaa maabrändiä.

Vaikka taiteesta on monenlaista hyötyä ja se tuottaa vaikka mitä, siitä ei voi puhua samalla kielellä kuin rahasta tai tilastoista tai markkinoinnista. Niinpä yritykseni karahtavat karille ja tunnen epäonnistuneeni taiteen puolestapuhujana (ikään kuin taide, vuosituhantinen ihmisenä olemiseen oleellisesti liittyvä ominaisuus, tarvitsisi puolestapuhujaa sen enempää kuin puhuminen tai käveleminen).

Taiteen hyötyjä listatessani huomaan pian listaavani varsin subjektiivisia asioita. Taide tuottaa minulle elämänsisällön. Taide on minulle koti. Taide on minulle vapautta, raikasta ilmaa jota hengittää, loputon ideoiden ja tunteiden lähde, yhtä tärkeää kuin syöminen.

Taide on minulle muistiinpanoja elämästä. Kiinnitän elämäni oivallukset ja tärkeät hetket taiteeseen, jota hankin kotiini. Ripustan teokset seinälleni kuin kartan elämästäni. Tuona päivänä tunsin kiitollisuutta ystävyydestä. Tuo teos kertoo omalle tekemiselle antautumisen tärkeydestä. Tämä kannustaa minua päivä toisensa jälkeen suhtautumaan elämään uteliaasti.

Samoin toimivat taidemuseot. Kun kävin Amsterdamin Van Gogh -museossa, aurinko paistoi syksyn viimeisiä säteitään ja puistossa museon ulkopuolella tapasin ystävän. Kun kävelin Ateneumissa sadepäivänä, aloin keskustella museovahdin kanssa, ja me löysimme teoksista yhdessä jotakin uutta. Kun astuin Sara Hildénin taidemuseoon ensimmäisen kerran, olin niin pieni, että veistokset tuntuivat kaatuvan päälle.

Ja kun aloin opiskella taidehistoriaa, näin valon taittuvan opiskelukavereideni hiuksista kuin renessanssimaalauksista. Jyväskylän Juomatehdas avasi minulle niin monta maailmaa, etten ole vieläkään ehtinyt tutustua niistä kuin murto-osaan.

Kaikki tämä on subjektiivista. Hyödyn ajatellaan olevan jotakin objektiivista, sellaista, jonka voi todeta tarpeelliseksi ilman suurta tunteilua. Piirtää siitä pylväsdiagrammin, osoittaa kävijämääriä numeroina.

Ja kuitenkin: taide on subjektiivista. Taide koskettaa meitä, juuri minua ja juuri sinua. Taide on osa ihmistä, pala, jota ilman ihmisen kuva jää vajaaksi.

Uusimmat

Kolumni

Kolumni: Egyptin seksuaalivähemmistöt yhä ahtaammalla

Kolumni: Kukkuu sanoo television poliisi

Intiimi ja olennainen kysymys haastoi rehellisyyden

JJK ei itke pudotessaan

No ny ne kaffet lirvahti

Sahara pölisee vaan ei lämmitä

Osa ei enää pärjää luku- ja kirjoitustaidoissa

Kolumni: Me emme tiedä mitä teemme

Kolumni: Urheilusankaruuden karut mitat

Kolumni: Vastaus viimeiselle tuomiolle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.