Kolumni

Onko Fortum itsenäinen pörssiyhtiö?

Fennovoima jatkaa ketjua, jossa valtion strategiset viritykset päätyvät ministeritason saattohoitoon. Investointilaskelmat happanevat käsiin, osakkaat poistuvat kilvan takavasemmalle ja ”kotimaista” rahaa etsitään ministerivoimin. Myös viestinnässä on jo tuttu sivumaku.

Olli Rehn (kesk.) tuo Fennovoima-luvan valtioneuvostoon torstaina. Hän on ollut kalkkiviivoilla selväsanainen: Fortum tarvitaan osaomistajaksi. Maalikameraratkaisu on yhä mahdollinen.

Fortum vainusi pelin paikan ja asetti Fennovoima-ehdoksi rahakkaat vesivoimakaupat Venäjällä. Koska Fortum hävisi edellisen ydinvoimaluvan juuri Fennovoimalle, nyt on kyse haulikkohäistä.

Piipun takaa tähtäilee Suomen valtio. Sijoittaja valpastuu, kun asian ympärillä retoriikka alkaa muistuttaa yhteiskuntasopimusta. Fortum tarvitseekin uskottavat kaupalliset ehdot alkuperäisen, joulukuisen tiedotteensa mukaisesti: ”Edellyttäen [vesivoimasta] yli 75 prosentin omistusosuuden, Fortum on valmis osallistumaan enintään 15 prosentin vähemmistöosuudella Fennovoimaan.”

Neuvotteluiden mutkistuttua yhtiö tavoitteli kesäkuussa enää ”enemmistöä”. Nyt osavuosiraportissa edes tätä ei mainittu. Haastattelussa viitattiin ”tyydyttävään ratkaisuun”.

Vesivoimakauppa ratkaisee Fortumin onnistumisen. Prosenttien ohella on tärkeää, millaiset velat tulevat kannettavaksi. Alun perin Fortum ei myöskään kertonut investoivansa järjestelyssä uutta pääomaa Venäjälle.

Suomen valtio omistaa Fortumista enemmistön. Mikä tahansa vesittääkin alkuperäisen suunnitelman, on Fortumin vetäydyttävä Fennovoima-kihlauksesta selkä suorassa. Pörssisaliin lemahtaa melkoinen katku, jos yhtiö joustaa yksin. Silloin se nähdään joko toistaitoisena neuvottelijana tai pelkkänä politiikan jatkeena. Kumpikaan ei houkuttele omistajia. Heitä on 115 704 kappaletta.

Sijoittajat eivät luota valtion kykyyn heidän varainhoitajanaan. Fortumin osake on luhistumiskierteessä, ja se hinnoitellaan nyt alle tasearvonsa ensi kertaa yli kymmeneen vuoteen. Markkinoilla odotetaan, että Fortumissa pääomaa joko tuhotaan, tai sitten verkkomyynneistä pullottava kassa kansallistetaan kituviin yhteiskuntatalkoisiin. Tähänkö johtaa koetellun asiantuntijavallan vähentäminen myös Solidiumissa?

Poliitikoille voi olla karvasta tunnustaa, että valta on Lontoon Cityssä, missä pörssiyhtiömme lopulta saavat hintansa. Fennovoima voi osoittaa näille piireille, ettei poliittinen riski ole vain venäläistä. Kun viimeksi näin ministerin tv-lamppujen loisteessa juonimassa suurinvestointia, poltettiin yhteisiä varoja joko Talvivaaran tai Outokummun kupruissa.

Jos Fortum pusketaan mukaan Fennovoimaan hyväveli–muurari-kerhon päätöksellä, osoittaa itsenäinen yhtiö luokatonta neuvottelutaitoa. Myös Fortumin taseen Venäjä-riskin hinnoittelu saisi uuden valaistuksen.

Fennovoimaan vaadittavat 250 miljoonaa euroa ovat Fortumille taskurahoja. Vaaravyöhykkeellä on moninkertainen summa yhteisiä varoja osakekurssin rapautumisena. Kyse ei olisi ensisijaisesti siitä, miten Fortumin voitot kehittyisivät, vaan siitä, millä kertoimella nämä hinnoiteltaisiin. Viime vuosina Fortum on hinnoiteltu 13-kertaisesti vuositulokseensa. Joka yksikön lasku tästä luottamuskertoimesta lohkaisisi markkina-arvosta yli miljardi euroa.

Onnistuessaankin Fennovoima toteutuu vain venäläisrahalla. Itänaapurit luovuttavat Fortumille vesivoimaa pilkkahintaan, ja osa tästä pikavoitosta ohjataan Fennovoimaan. Tukalassa paikassa Fennovoiman vähemmistö voi vihjaista vesivoimaverosta, jolla voitot imuroitaisiin takaisin tsaarille. Rahan sijaan tässä on kuitenkin kyse vallasta.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.