Sote-reformin avoimia kysymyksiä

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujemme uudistuksella tavoitellaan erityisesti perustason palvelujen parempaa toimivuutta sekä palveluketjujen tehokkaampaa integraatiota.

Nykyinen hallitus väistää edellisen hallituksen suunnitelmat kaatanutta perustuslakikarikkoa siirtämällä palvelujen järjestämisen pois kunnilta 18 itsehallinnolliselle sote-alueelle.

Uusien uudistuskaavailujen osalta taas on syytä pelätä toiminnallisia, palveluiden integraatioon, kustannuksiin ja tasavertaisuuteen liittyviä ongelmia. Nämä liittyvät kaavailtuun valinnanvapauden toteutustapaan sekä sote-alueiden rahoitukseen.

Valinnanvapauden osalta hallitus näyttää olevan päätymässä ratkaisuun, jossa ennakkohyväksynnän saaneet palveluntuottajat – julkiset sote-alueiden omistamat, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat – tarjoaisivat markkinoilla lähinnä perustason osalta palveluja. Asiakkailla olisi näiden kesken valinnanvapaus. Asiakasmaksut sekä sote-alueen suorittamat tuottajakorvaukset olisivat perusteiltaan yhtäläiset.

Tällaiset avoimet peruspalvelujen markkinat johtavat helposti palvelujen liikatarjontaan ja menojen paisumiseen – asiakkaan tarve terveyspalveluissa kun on usein epämääräinen ja markkinoijan manipuloitavissa.

Myös tavoiteltu palveluketjujen integraatio voisi jäädä saavuttamatta ja peruspalvelujen tarjoajan vastuuntunto erikoistason palvelujen ”portinvartijana” heiketä. Sote-alueen keinot hillitä kustannuspaineita ja integroida palveluketjuja jäisivät epäsuoriksi.

Voisi muodostua asetelma, jossa lähinnä suuriin kaupunkikeskuksiin sijoittuvia terveyspalveluja olisi tarjolla kosolti, mutta korkeammin, sote-alueen maksamin kokonaiskustannuksin. Kahden kauppa olisi kolmannen korvapuusti.

Julkisten sote-palvelujen rahoittajaksi on päätetty valtio. Kun palvelujen järjestäminen sen toimesta näyttää poissuljetun, suorittaisi valtio sote-alueille perus- ja erikoistason palvelujen rahoittamiseen kapitaatioperustaisen könttäsumman. Vaara on, että erityisesti perustason palvelujen osalta päälle kaatuvan kustannuspaineen alla oleva sote-alue ylittäisi budjettinsa ja syyttäisi, vaaleilla valitun valtuuston tuella, valtiota potilaiden heitteillejätöstä. Koko järjestelmän legitimiteetti voisi vaarantua.

Mitä näiden uhkien torjumiseksi voisi tehdä? Peruspalvelujen valinnanvapauden toteuttamisen sekä palveluverkon integraation ja kustannustehokkuuden kannalta toimivampi vaihtoehto voisi olla, että sote-alue suunnittelee palveluverkon ja kilpailuttaa sen toteuttamiseksi julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tuottajat.

Sote-alue olisi siten peruspalveluissa aito järjestäjä eikä vain puun ja kuoren väliin ahdettu maksujen välittäjä. Asiakkaan valinnanvapaus toimisi silti. Rahoituksen osalta valtion osoittaman kapitaatiorahoituksen perusteiden, siihen liitettyjen kannusteiden, samoin kuin alijäämäiseen sote-alueeseen kohdistuvan selvitysmenettelyn tulisi toimia yhteen. Pelkkä informaatio-ohjaus ei rahoitustasapainon ylläpitämiseksi riitä.

Kirjoittaja toimii osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa.

Uusimmat

Kolumni

Sahara pölisee vaan ei lämmitä

Osa ei enää pärjää luku- ja kirjoitustaidoissa

Kolumni: Me emme tiedä mitä teemme

Kolumni: Urheilusankaruuden karut mitat

Kolumni: Vastaus viimeiselle tuomiolle

Kolumni: Ruoka jakaa ihmiset eri leireihin, sillä raha ratkaisee

Kolumni: Mäkinen valitsi oikein Tänakin ja Ogierin välillä

Kolumni: Kansat kuin maustekurkut lasipurkissa

Joka julkku vaihtoon

Viriilit miehet ja Vanhanen

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.