Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.12.2011 20:42
Kirjoittajan kolumnit
Näin joulun kynnyksellä ihmiset valtaa taas lämmin ahneuden tunne. Lapset mankuvat pukin parran mittaisissa lahjalistoissansa älypuhelinta, pelikonsolia ja mopoautoa. Roinan himoa on lietsottu jo hyvä tovi kaupallisilla tiedotteilla ja media jaksaa muistuttaa meitä joulukaupan tärkeydestä.
Perheissä suunnitellaan jo kenties joulun menyytä, jossa lipeäkalalle ja juureslaatikolle tekevät kotoilukiiman saattelemana seuraa meduusa-terriinit ja jamssi-gratiinit. Jos biojäte ei pullistele tapanina poisheitetystä ruoasta, on pyhien kestitys ollut köyhää.
AHNEUDEN ILOSANOMAA ei toki kuulla ainoastaan joulupukin syntymäjuhlan aikaan, vaan julistuksesta saapi nauttia pitkin vuotta.
Pörssiyhtiöiden sikariporras hyväksyy oikealla kädellä uudet irtisanomiset ja vasemmalla lisäosingot. Samalla muistutetaan, että kansakunnan kilpailukyky notkahtaa, jos työtätekevät massat lähtevät lisää palkkaa vaatimaan.
Suomalaisen talouselämän tähtihahmot avautuvat siitä, kuinka johtotason ihmisillä on johtotason tarpeet, kuten vaikka 250 asuinneliön tarve. Samalla halveksitaan tulonsiirtojärjestelmää, jolla köyhimmätkin meistä saavat edes sen 25 neliötä asuttavakseen.
TALOUDELLISEN VAPAUDEN nimeen vannovat ottavat tyynesti vastaan sosiaalidemokratiamme tarjoaman ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon, liikenneyhteydet ja järjestyksenvalvonnan, mutta kun on aika maksaa veroja yhteiseen pottiin, ryhdytään tähyämään Kauko-Itään tai Atlantin tuolle puolen, missä rehellistä yrittämistä ei rasiteta turhilla maksuilla.
Esimerkiksi Kauppalehden blogien kommenteissa pääsee ihastelemaan isänmaallisuutta, jossa asuinmaan tunnearvo määräytyy verotusasteen mukaan. Kyllä bisnesmiestä mahtaa sylettää, kun miljonäärien kerholla Monopolimies leveilee kuudennella hotellillaan, kun taas meillä kustannetaan jotain hiivatin sairaaloita ja kouluja.
Olisi vekkulia kuulua rikkaiden vähemmistöön. Silloin lakkaavat säännöt pätemästä. Kahden tuhannen prosentin palkankorotusta voi perustella sitenkin, että sillä ei ole vaikutusta kansantalouteen, päin vastoin kuin duunarin satasen korotuksella.
Ja jos tulee hukattua muutama miljardi kansainvälisen bisneksen pyörteissä, niin hei, sehän on vaan riskin ottoa: johto kerää voitot, kansa kantaa riskit.
SAMAT ARGUMENTIT pätevät politiikassa. Suomalainen poliitikko kantaa vastuun munauksistaan kertomalla tiukkailmeisenä uutisille, että "minä kannan vastuuni". Asia loppuun käsitelty. Suuressa maailmassa se vastuunkanto saattaa sisältää eropyynnön ja mahdolliset oikeussyytteet, mutta Härmässä on eri meininki.
Siinä asiassa nämä talousblogeissa ahneuden ilosanomaa julistavat ovat oikeassa, että julkista rahaa täällä pohjoisessakin osataan tuhlata kuin viimeistä päivää.
Mutta kovasti ihmetyttää sekin, että kansa, joka jokaisessa gallupissa vastustaa velaksi elämistä, äänestää uudestaan ja uudestaan samat lainarahalla poliittista potkurikonettaan käyttävät eduskuntaan.
KUN KAIKILLE on tänäkin vuonna saatu enemmän kaikkea hyvää ja rahamaailmanloppu näyttää tulleen tuupituksi ainakin joulun ohi, niin lienee paikallaan toivottaa omastakin puolestani oikein hyvää neljännen vuosineljänneksen loppua ja rauhallista finanssivuotta.
Kirjoittaja on Tänäänosaston esimies.
