Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
16.03.2010 17:31
Kolumni
Amalia on sinikielinen seuraneiti
Reetta Mikkola
Kirjoittajan kolumnit
Liskosta ei saa sylittelylemmikkiä. Tai hetkinen, saako sittenkin?
Yleisesti pitää paikkansa, että liskot elävät omaa elämäänsä terraariossaan. Ne eivät nauti käsittelystä, eikä niitä turhaan tulisikaan häiritä. Monet liskot viettävät päivänsä nukkuen ja liikkuvat öisin, joten juttuseuraksi niistä ei siksikään ole.
Mutta sitten on Amalia ja sen monet lajitoverit. Amalia on sinikieliskinkki, tarkemmin indonesiansinikieli. Se on karkeasti arvioituna kyynärän mittainen matalajalkainen lisko.
Amalian terraario sijoitettiin olohuoneeseen, ei eläimille varattuun huoneeseen Tuuli Rutasen lukuisten muiden lemmikkien tavoin. Näin siksi, että Amalia on kovin seurallinen.
Ei se rapsutuksia ihan koiran lailla kerjää, mutta tykkää olla porukassa. Toki sinikieliskinkkien keskuudessa on luonne-eroja, eivätkä kaikki suostu käsiteltäviksi.
Kun emäntä ja isäntä istahtavat sohvalle katsomaan televisiota, Amalia seuraa heitä lasin takaa. Monesti katse ja lasin koputtelu tuottavat tulosta ja lisko pääsee jaloittelemaan terraarionsa ulkopuolelle.
MUKAVA AMALIAN touhuja on seurata senkin vuoksi, että se on lajilleen tyypillisesti päiväaktiivinen. Omistajien mukaan Amalia on aamu-uninen ja siltä osin hyvin sopeutunut isäntäväen elämänrytmiin.
Isohko lisko vaatii tilaa, vaikkei se vikkelä liikkuja olekaan. Terraariossa tulee olla riittävästi pohjapinta-alaa sen kävelyretkiä varten. Jalkojen alla voi olla kaarnahaketta, hiekka, turvetta, sanomalehteä tai vaikka terraariomatto. Sinkki ei ole innokas kaivaja.
Indonesian tapaan päivälämpötila on 25 paikkeilla, ja lamppunsa alla Amalia nautiskelee jopa 40 asteen lämmöstä. Iltaisin ja öisin on viileämpää. Välillä Amalia pulahtaa vilvoittelemaan matalaan vesialtaaseensa. Kosteusprosentti pysyy korkeana vesisumutuksin.
Muutoin Amalian päivät kuluvat ympäristöä ihmetellessä sekä kasvien takana ja koloissa piileskellessä. Terraarion pohjalle on aseteltu matala puu, jolle Amalia saattaa kiivetä, mutta ketterä se ei ole. Matalaltakin korokkeeltaan se saattaa joskus tömähtää alas vahingossa.
Ruokatunnilla sinikielelle maistuu niin elävä kuin kuollutkin ravinto. Elävästä esimerkkinä ovat torakat, sirkat ja jättijauhomadot. Etanat, kotilot ja kastemadotkin sille kelpaisivat. Välttämätöntä elävä ravinto ei ole. Lisko pitää myös kasviksista, hedelmistä, marjoista ja lihapaloista. Kesällä sille voi poimia vaikkapa voikukkia tai ratamoita.
SINIKIELISKINKKEJÄ on useaa eri alalajia, ja niiden käyttäytyminen poikkeaa paljonkin toisistaan. Ne jaetaan karkeasti kahteen luokkaan, Australian mantereelta peräisin oleviin ja muualla esiintyviin. Australian kuiva ympäristö ja vaikkapa Indonesian sademetsät ovat kovin erilaisia elinympäristöjä, mikä tulee pitää mielessä lemmikkiliskon hoidossa.
Suomessa sinikieliskinkkejä näyttää olevan tarjolla kovin niukasti. Kasvattajia on muutama, ja eläinliikkeissä niitä näkyy harvoin. Joskus pitkäikäisiä liskoja näkyy etsimässä uutta kotia.
Liskon taustasta kannattaa varmistua. Terraariossa kasvatetun lemmikin pitäminen ja käsitteleminen on todennäköisesti helpompaa kuin luonnosta pyydystetyn. Ainakin se on eettisesti suotavampaa.
Lajiin ja sen käyttäytymiseen voi tutustua tarkemmin vaikkapa herppi.net -keskustelupalstalla, josta löytyy myös linkkejä muihin tietolähteisiin.
Lemmikit-palsta ilmestyy joka toinen keskiviikko. Kysymyksiä ja ideoita voi lähettää osoitteeseen reetta.mikkola@keskisuomalainen.fi.
