Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
15.09.2011 16:34
Kolumni
Ammattilaisia on monenlaisia
Tuomas Heikkilä
Kirjoittajan kolumnit
Palstanpitäjä pistäytyi taannoin Olympiastadionilla seuraamassa jalkapallon Suomi-Hollanti EM-karsintaottelua. Se oli vavahduttava kokemus.
Toki Hollanti on viimeisen päälle jalkapallomaa ja Fifan maailmanrankingin ykkönen. Mutta palstanpitäjän ymmärryksen mukaan myös Suomen maajoukkue koostuu ammatikseen futista pelaavista. Ottelua seuratessa sitä oli vaikea havaita. Esimerkiksi kahdessa lajin perusasiassa, syöttämisessä ja syötön vastaanottamisessa, oli tamimaisesti ilmaistuna valovuoden ero. Hollantilaisilla pallo kulki koko ajan jalasta jalkaan, suomalaisilla ei.
Muutama kollega näki Suomella jonkinlaisia mahdollisuuksia takaa-ajoon 1-0 -tilanteessa, mutta homma muka kaatui Perparim Hetemaj'n ulosajoon. Uutisväläys: ei ollut, ei minkäänlaisia, ei missään vaiheessa. Hollanti teki mitä huvitti. Koko aikaa ei huvittanut ja siksi numerot olivat vain 2-0.
MAAILMAN SUURIMMASTA palloilulajista päästäänkin listalla seuraavina vaaniviin koripalloon ja lentopalloon. Koriksessahan Suomi selviytyi 16 vuoden tauon jälkeen EM-kisoihin ja oli hiuskarvan päässä puolivälieristä. Se olisi taannut paikan olympiakarsintoihin. Vaikka paikka jäi haaveeksi, esiintyivät Henrik Dettmannin suojatit silti uskottavan maajoukkueen tavoin. Sen arvoa nostaa se, että muutama vuosi sitten Suomi pomputteli koriksen mutasarjassa, josta ei päässyt edes karsimaan EM-kisoihin.
Lentopallossa Suomi sen sijaan taisteli tiensä puolivälieriin. Puolivälierässä vastaan asettui Italia. Tuon ottelun tulos ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa. Mutta kävipä siinä miten tahansa, Suomen lentopallomaajoukkue on jälleen kerran esiintynyt uskottavasti kansainvälisillä parketeilla.
Ja nyt varsinaiseen asiaan. Jalkapallon kohdalla surullista tilastoa, ei yhtään arvokisapaikkaa ikinä, on selitetty esimerkiksi hillittömän kovalla kansainvälisellä kilpailulla. Kilpailu on toki äärimmäisen kovaa, mutta niin se on noissa kahdessa muussakin suuressa palloilulajissa. Miksi Suomi-koris ja -lentis ovat lippulaivansa maajoukkueen osalta niin paljon uskottavampia kuin "Huuhkajat"?
No, esimerkiksi siksi, että ko. lajeissa on menty vain ja ainoastaan urheilupää edellä. On painettu nöyrästi hommia, ilman Palloliitolle niin ominaista ylimääräistä bostailua. Väkisin päälle liimattua lajikulttuuriakaan ei ole yritetty luoda. Kori- ja lentopalloilijoista ei ole mediassa yritetty rakentaa kansainvälisen luokan supertähtiä, kun he eivät sellaisia ole. Nuoremman sukupolven suomalaisfutaajat ovat tahtomattaan tai muuten paistatelleet aikamoisessa valokeilassa jo vuosia, melkoisen olemattomilla meriiteillä.
Siinä vaiheessa, kun suomalainen jalkapalloilu ymmärtää, että lajikulttuuri syntyy ja kasvaa menestyksen myötä eikä päin vastoin, sillä on mahdollisuus. Puuhun on pirullisen vaikea kiivetä perse edellä.
LAJIKULTTUURISTA puheen ollen. Viime helmikuinen Jokerit-HIFK lätkämatsi Olympiastadionilla oli viimeisen päälle hieno tapahtuma. 37 000 katsojaa vauvasta vaariin - ja rahaa satoi Jokereiden laarin. Oho, runua pukkaa.
No, asiaan. HIFK olisi halunnut vastavuoroisesti järjestää saman tapahtuman ensi talvena, mutta Stadionsäätiö ei tällä kertaa antanutkaan lupaa. Perusteluna oli se, että jään ja kiekkokaukalon rakentaminen nurmikentän päälle saattaa vahingoittaa nurmea niin, että se ei ole pelikunnossa toukokuun lopussa, jolloin Suomen jalkapallomaajoukkueella SAATTAA EHKÄ olla stadionilla HARJOITUSOTTELU.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Keskisuomalaisen kolumnisti.
