Kolumni
Asiantuntemus ei yksin riitä
Lasse Kangas
Kirjoittajan kolumnit
Yhteiskunnallisten uudistusten valmistelu on muuttunut 1980-luvulta lähtien. Valmistelu jätetään entistä useammin virkamiestyöryhmille tai selvitysmiehille.
Uudistusten valmistelu nojaa usein pelkästään asiantuntijatietoon.
Pienviljelijä Pihtiputaalta Artturi Jämsén (1925–1976) oli taitava poliitikko ja hengellinen johtaja sekä lopuksi Keski-Suomen läänin maaherra. Hänen mukaansa sekä maallisissa että hengellisissä asioissa tarvitaan korkeasti oppineiden tiedon – hengellisissä asioissa opin – lisäksi maallikkojen näkemyksellistä viisautta.
Se on viisaasti sanottu ja se olisi ollut syytä ottaa huomioon sekä armeija- että kuntauudistuksen suunnittelussa.
Olisi ollut viisasta antaa valmistelu parlamentaarisille komiteoille, jolloin maallikkojen eli parlamentaarikkojen näkemykset olisivat vaikuttaneet esityksiin.
Puolustusvoimien uudistukseen liittyvä varuskuntien lakkauttaminen on kouluesimerkki siitä, mihin pelkästään asiantuntijoiden valmisteluvalta johtaa.
Neljän varuskunnan lakkauttaminen Väli-Suomen maakunnista voi olla puolustusvoimia kapeasti, yhteiskunnasta erillään olevana saarekkeena tarkastellen perusteltua.
Kapea-alainen tarkastelutapa on asiantuntijoille tyypillistä. Armeijan säästöt saadaan kyllä kokoon kiinnittämättä lainkaan huomiota siihen, mitä tämä kaikki maksaa esimerkiksi Keuruulle ja keuruulaisille.
Puolustusvoimia on Suomessa ennenkin remontoitu. Suurin uudistus oli heti sodan jälkeen, jolloin kantahenkilökunnan määrää supistettiin roimasti. Poliitikot olivat mukana valmistelussa ja myöhemmätkin uudistukset on valmisteltu parlamentaarisissa komiteoissa.
Miksi historiallisen armeijauudistuksen valmistelu jätettiin sotilaille?
Miksi kuntauudistuksen valmistelu jätettiin valtiovarainministeriön virkamiehille?
Sotilas ja kirjailija Wolf H. Halsti (1905–1985) kertoo muistelmissaan komppanian vastaiskusta, jonka suunnitteli pataljoonan komentaja, sotakoulut käynyt ammattimies. Muuan etulinjan kersantti piti suunnitelmaa ”pelkkänä paskana” ja esitti, miten hyökkäys olisi tehtävä, jotta vältyttäisiin tappioilta. Komppania hyökkäsi kersantin suunnitelman mukaisesti ja pääsi tavoitteeseen.
Pataljoonan komentajalla oli teoreettista tietoa ja hän tunsi sotakoulujen opit hyökkäyksestä. Kersantilla oli puolestaan käytännön kokemusta ja maallikon näkemyksellistä viisautta.
Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa on etulinjan mies Pohjois-Karjalan puolustuksessa Helsingin herrojen vyörytystä vastaan.
Ilmeisesti Koivumaa pitää kenraalien tekemää suunnitelmaa varuskuntien lakkauttamisesta – jos ei nyt pelkkänä p:nä – niin vähintäänkin virheellisenä.
Keuruulla, Jämsässä ja Kauhavalla ollaan samaa mieltä.
Koivumaa on lähettänyt sotilaspassinsa puolustusministeri Stefan Wallinille (r.).
Saa nähdä, mitä virkatietä passi Koivumaalle palautetaan.
Mutta ylennetäänkö ja milloin yliluutnantti Koivumaa kapteeniksi? Ennen nousujohteista journalistiuraansa Koivumaa on palvellut urhoollisesti Libanonissa ja Golanilla.