Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
30.07.2010 18:08
Kolumni
Avioliitto on pyhä miehen ja naisen välinen liitto
Lauri Oinonen
Kirjoittajan kolumnit
Monet ovat hämmentyneinä seuranneet kesähelteiden keskellä viritettyä keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta. Minäkään en ymmärrä tahoja, jotka ovat keskustelun virittäneet.
Suomenkielessä sana avioliitto yksinkertaisesti tarkoittaa miehen ja naisen julkisesti viranomaisen edessä lakien mukaan solmimaa liittoa. Näin on asia olipa avioliitto solmittu papin, siviilivihkimyksen suorittajan tai muun laillisen vihkimisoikeuden omaavan edessä. Aina on kyse miehen ja naisen yhteiskunnan edessä, joita voi minimissään kaksi todistajaa edustaa, tekemästä lakien mukaisesta liitosta.
Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkollisten toimitusten kirjasta avioliiton kohdalta löytyvät muun muassa seuraavat lauseet: "Avioliitto on pyhä, sillä Jumala on sen asettanut." "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi? Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Hän tahtoo, että mies ja nainen kasvaisivat keskinäisessä rakkaudessa ja toveruudessa. Hän on asettanut avioliiton luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi".
Nämä lauseet - osin suoraan Raamatusta - kertovat avioliiton ikiaikaisen perustan sekä yhteiskunnallisesti että hengellisesti. Tämän varaan rakentuu yhteiskunta.
Jo käsitteenä sukupuolineutraali avioliitto on mahdottomuus, kun ajattelee sitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Sanat tarkoittavat aina jotakin. Tiedämme hyvin, mitä ovat esimerkiksi maa, vesi, tuli ja ilma. Jokainen ymmärtää nämä. Olisi outoa käydä pehmentämään esimerkiksi käsitettä ja sanaa "kivi" muutamalla sen merkitystä "ilmaksi". Jokaisella sanalla on vastineensa, jota se ilmaisee.
AVIOLIITTO tarkoittaa miehen ja naisen välistä lain mukaista liittoa. Sitä avioliitto on aina merkinnyt, merkitsee ja sitä sen tulee vastaisuudessakin merkitä. Lakien ei pidä käydä muuttamaan sanojen merkitystä. En voi ymmärtää oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) toimia, kun hänellä ei ole tarvetta puuttua väkivaltarikollisuuteen tai rikoksen uhrien aseman parantamiseen, mutta kova kiire on käydä valmistelemaan esitystä sukupuolineutraalista avioliitosta.
Kokoomuksen Jyväskylän puoluekokouksen päätöksen tuesta sukupuolineutraalille avioliitolle haluan nähdä "työtapaturmana", sillä jos se ei sitä ole, on kokoomus kehittynyt todella outoon suuntaan. On hyvä, että pääministeri Mari Kiviniemi ilmoitti torstaina, että tämä hallitus ei edistä sukupuolineutraalia avioliittoa.
TOIVON, että poliittiset puolueet näkisivät sen, ettei kannata lähteä vihreitä edustavan ministerin touhujen perässä juoksemaan ja ettei mitään muutoksia nykytilaan ei asiassa tarvita. Suuresti ihmettelen kansanedustaja Bjarne Kalliksen (kd) hätäilyä, että kirkon (ja kirkkojen) pitäisi luopua vihkimisoikeudesta, jos laki sukupuolineutraalista avioliitosta tulisi.
Miltään näkökulmalta katsoen en voi yhtyä tähän ajatukseen. Mitkään ongelmat eivät ainakaan tällä ratkeaisi. Ongelmia siirtyisi sitten vihkimisestä kirkollisen siunauksen kohdalle.
Suurta tunnustusta annan evankelis-luterilaisen kirkkomme johtajille ja Kirkkohallituksen uudelle pääsihteerille Jukka Keskitalolle selkeistä kannanotoista, joiden mukaan kirkko ei voi kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Tämän pitäisi nyt olla poliitikkojen tiedossa, vaikka uusliberaaleja kantoja yksittäisten kirkon edustajien tahoilta tullaankin varmasti kuulemaan.
Yhteiskunnan peruspylväitä ei pidä murtaa. Näitä ovat myös koulujen uskonnonopetus ja yleinen asevelvollisuus, joita ei myöskään saa murentaa.
lauri.oinonen@ eduskunta.fi Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.
