Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 05.10.2011 22:27

Draivi

Tapahtui muutama vuosi sitten.

Keskisuomalaisen divarifutiksen pitkäaikainen voimahahmo istua rysäytti kuppilassa samaan pöytään. Suorapuheisella miehellä oli asiaa pressikatsomon viisastelijoille.

"Te toimittajat ette ymmärrä, mistä joukkueen menestyksessä on kysymys. Te ynnäilette vain nimilistoja."

Nekö eivät sitten kerro mitään?

"Eivät. Meilläkin oli aikanaan Hurjassa (joukkueen nimi muutettu) surkea joukkue. Mä en ole koskaan nähnyt niin huonoja jalkapalloilijoita."

Höhöttelyä.

"Mutta saatiin hyvä draivi päälle. Kaikki tekivät täysillä sen, minkä osasivat. Kokonaisuus oli perkuleen kova. Taisipa siinä kaatua joku liigajengikin cupissa."

Tapahtui tänä syksynä.

JYP-laituri Antti Pihlström ryhtyi muistelemaan Leijonien MM-menestyksen saloja. Puhe oli jotenkin tutun kuuloista.

"Eihän meillä ollut kisojen paras joukkue. Ei taidollisesti, eikä mitenkään muutenkaan."

Niinkö?

"Mutta saatiin hyvä draivi päälle. Palaset vain loksahtivat kohdalleen. Lopussa tuntui siltä, että ihan sama vaikka vastustaja menisi johtoon. Me noustaan aina edelle."

HMM... PUHEISSA on varmasti vinha perä.

Mutta mikä kumma tuo hehkutettu draivi sitten on? Pitäisikö tässä ruveta kirjoittamaan nimilistojen sijaan jostain mystisestä joukkueen sisäisestä aistimuksesta?

Se olisi vaikeaa. Sillä ainahan pelaajat väittävät joukkueen kehittyvän ja pelin menevän eteenpäin. Enkä ole vielä tavannut urheilijaa, joka arvostelisi omiensa joukkuehenkeä. Jotta tuntisi draivin tai sen puutteen, pitäisi siis melkeinpä päästä joukkueen sisälle.

Ei silti luovuteta, eikä yritetä tunkea väkivalloin pukukopin ovesta sisään. Jos draivi on kerran se voima, jolla voitetaan maailmanmestaruuksia ja tiputetaan ennakkosuosikit cupista, niin pakkohan sen on ilmetä myös katsomoon.

OMAN TULKINTANI mukaan kysymys on kahdesta asiasta - positiivisesta kierteestä ja roolituksesta.

Positiivinen kierre on tuttu myös meille tavallisille tallaajille. Kun jokin asia lähtee sujumaan, seuraavat toiset kuin huomaamatta perässä. Vielä tutumpi tosin lienee negatiivinen kierre, jota Murphyn laiksikin kutsutaan.

Samojen kierteiden kanssa painivat myös urheilujoukkueet, joita positiivinen vyöry ravistaa vielä yksilöä voimakkaammin. Sen ansiosta vastoinkäymiset eivät hetkauta, vaan yhteinen tunne nousee oikuttelujen, väsymyksen ja paineiden yläpuolelle. Ryhmä kokee itsensä vahvemmaksi kuin se onkaan.

Roolituksen merkitys on puolestaan jäänyt julkisuudessa pelikirjalätinän alle. Vaikka juuri oikeiden roolien löytämisestä on kyse, kun asioiden sanotaan loksahtavan paikalleen. Oikeassa roolissa pelaaja tietää, mitä häneltä vaaditaan. Hän kokee auttavansa joukkuettaan kapasiteettinsa äärirajoilla. Hän on samaan aikaan sekä mukavuusalueellaan että taistelun ytimessä.

Tällöin joukkue on kuin tulta ja kiveä. Latautunut, mutta harmoninen. Tällöin myös nimilistat unohtuvat ja draivi on helppo aistia lehtereille.

TAPAHTUU ensi keväänä.

JYP ei löydä draivia ja putoaa SM-liigan puolivälierissä.

Tai sitten.

JYP löytää draivin ja pelaa finaaleissa.

SM-liigakausi kun on sellainen möykky, että oikeaa draivia ehtii hakea ajan kanssa. Kysykää vaikka Bluesilta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.