Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
13.12.2011 13:48
Kirjoittajan kolumnit
Sjusjöenin 10 kilometrillä 27 sekuntia, Rukan 5 kilometrillä 17 sekuntia ja Davosin 15 kilometrillä 42 sekuntia. Aivan kuin parastaan yrittämättä.
Marit Björgen on ollut alkutalven maastohiihdon väliaikalähtöisissä osakilpailuissa häkellyttävän ylivoimainen. Vai pitäisikö sanoa liian ylivoimainen?
Sjusjöenissä kymmenen parhaan joukossa oli seitsemän norjalaista, Rukalla neljä ja Davosissa kuusi. Sekä Sjusjöenissä että Davosissa kuudesta parhaasta viisi oli norjalaisia. Davosissa paras ei-norjalainen, Puolan Justyna Kowalczyk hävisi Björgenille lähes puolitoista minuuttia. Käsittämätön ero, kun vielä muistetaan, että puolalainen on viime vuodet kulkenut norjalaisten rinnalla ja jopa edelläkin.
Miehissä taas Petter Northug kukisti muut Rukan kympillä 23 sekunnilla ja Davosin 30 kilometrillä 51 sekunnilla. Viime vuosina miesten maastohiihtokilpailut ovat olleet erittäin tasaisia. Nyt aiemmin oikeastaan pelkästään yhteislähtökilpailuissa menestynyt Northug on ollut liki valovuoden muiden edellä.
Aikamoista menoa.
EI KAI PITÄISI aina olla niin kyyninen. Pitäisi kai vain ajatella, että yhden maan ja parin hiihtäjän ällistyttävä dominointi on ihan luonnollista.
Selvää on, että Björgen ja Northug ovat poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä. Se selittää osan heidän ylivoimastaan. Yhtä selvää on, että Norja on maailman paras maastohiihtomaa. Se selittää osittain maan naisten leveän huippujen rintaman.
Mutta. Edelliset selittävät vain osan. Paljon jää salaisuuksien käytäville.
Hirvittävän paljon.
KYYNISELLE tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto on jonkinlainen mullistava keksintö huoltoryhmältä. Maastohiihdossa toimivan kaluston merkitys on nykyisin valtava ja voitelulla voidaan saada ihmeitä aikaan. Tästä saivat iloita viime talven MM-hiihdoissa myös suomalaiset, sillä Matti Heikkisen kultahiihto alustettiin tavanomaista vahvemmin jo huoltokopilla.
Mutta voiko hyvä voitelu selittää kymmenien sekuntien eron? Useammalla eri paikkakunnalla ja erilaisissa olosuhteissa? Epäilen.
Sitten on toinen vaihtoehto.
Se, jota ei voi oikein ääneen sanoa. Se, josta norjalaisia epäiltiin myös 1990-luvulla, kun he kulkivat aivan epäinhimillistä vauhtia. Se, josta norjalaiset eivät ole kuitenkaan koskaan kiinni jääneet. Se, joka suomalaisessa maastohiihdossa on herättänyt keskustelua yli kymmenen vuotta.
Ylivoimaisten urheilijoiden osa on nykypäivänä aika inhottava. Heitä epäillään aina, vaikka aina siihen ei ole edes aihettakaan. Usein toki onkin.
Mutta mistä minä mitään tietäisin? Minä vain ihmettelen ja kaipaan selitystä.
Ja olen hieman kyyninen.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.
