A A
Kolumni

Eri ihmiskäsitykset puntarissa

6.2.2010 00:01
Anita Kärki

Kirjoittajan kolumnit

Lopultakaan ei ole ihme, että työmarkkinajärjestöt eivät löytäneet yhteisymmärrystä hallituksen asettamassa työurien pidentämistä pohtivassa eläkeryhmässään. Niin kaukana osapuolten ihmiskäsitykset ovat toisistaan.

Työnantajapuoli eli Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) tarkastelee ongelmaa ekonomisesta näkökulmasta. Palkansaajajärjestöjen linjauksissa puolestaan painottuu sosiaalinen ihmiskäsitys. Kumpikaan ei yksinään riitä.

TALOUDELLISEEN ihmiskäsitykseen nojaten EK tekee laskelmia siitä, miten näillä tai niillä toimilla eläkeikä saadaan nousemaan. Ihmisen valintojen uskotaan olevan ennustettavissa laskemilla, koska työntekijän oletetaan ennenkaikkea maksimoivan eläkkeensä suuruutta. Näin tietysti toimitaankin, mutta ihminen ei läheskään aina toimi näin suoraviivaisesti. Edes keppi ja porkkana eivät välttämättä saa ihmisiä toimimaan juuri tietyllä tavalla.

Kun ekonomistisessa ihmiskäsityksessä ihminen nähdään valintojen kohteena, katsoo sosiaalinen ihmiskäsitys yksilön olevan itseohjautuva eli valintoja tekevä. Tätä puolta palkansaajajärjestöt korostavat muistuttaessaan työilmapiirin ja -hyvinvoinnin merkityksestä.

KOSKA IHMINEN voi - ainakin jonkin verran myös eläkeasioissa - vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja tulossa oleviin muutoksiin (eli hän ei ole vain toimintojen kohde), ei hän läheskään aina toimi rationaalisesti ja ennustettavasti.

Ihmiset saattavat silti haluta eläkkeelle "liian aikaisin", vaikka myöhemmin jäämisen täkynä olisi isompi eläke. On todennäköistä, että ihmiset haluavat eläkkeelle "liian aikaisin" esimerkiksi jos työssä ei voida hyvin.

ELÄKETYÖRYHMÄSSÄ nämä kaksi ihmiskäsitystä on nähty toisilleen vastakkaisina. Nykyään otetaan annettuna, että suuret päätökset tehdään yksinomaan taloudellisen ihmiskäsityksen varassa. Taloudelliset näkökulmat nähdään aina painoarvoltaan suurempina muihin näkökulmiin verrattuna. Sosiaaliset näkökulmat puolestaan nähdään pehmeinä ja siten vähän joutavina ja heppoisina keinoina.

Oikeassa elämässä nämä puolet kuitenkin yhdistyvät tiiviisti. Realismia olisi tunnustaa ja tunnistaa näiden puolten toisiinsa kietoutuminen.

NYKYMAAILMASSA kaikki mahdollinen pyritään mittaamaan rahassa, jolloin helposti unohtuu se, että talouden ennustelaskelmat ovat lopulta vain spekulatiivisia. Jotkut ekonomisteista tämän ymmärtävätkin.

Talouslaskelmat ovat spekulatiivisia, koska oikeassa elämässä laskelmiin mukaan tulevat arvaamattomat ihmiset. He eivät ole vain toiminnan kohde, vaan valintoja tekeviä toimijoita, kuten sosiaalinen ihmiskäsitys korostaa. Ihmiset tekevät päätöksiään ja valintojaan usein "miten sattuu", eivätkä niin kuin laskelmissa heidän kuvitellaan optimoivan.

Voi nimittäin käydä niin, että ihmiset eivät optimoikaan eläkkeelle jäämisen ajankohtaa maksimoidakseen omia tulojaan, kuten ekonomistinen ihmiskäsitys olettaa, vaan maksimoidakseen esimerkiksi terveytensä säilyttämisen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Keskustelua aiheesta rjabina | 6.2.2010 17:39:58 Kiitos, näitä samoja asioita olen pohtinut monet kerrat. Tosin oma ratkaisu on jo vuosien takainen. Työkyvyttömyyseläke ei ollut mahdollinen ratkaisu. Kuitenkaan en jaksanut työssä. Sitten avautui sopiva rako eläkeputkeen. Nyt olen liian nuorena tyytyväinen eläkeläinen.
Tuskin minun ratkaisuni on ... Vastauksia: 1 | Osallistu keskusteluun