Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.12.2011 23:29
Kirjoittajan kolumnit
ETF-sijoituksista eli pörssinoteeratuista rahastoista on kirjoiteltu viime aikoina paljon. Kyse on rahastoista, joiden osuuksia piensijoittajakin voi ostaa pörssin kautta. Niiden noteeraukset liikkuvat koko ajan markkinoiden tahtiin. Perinteisiä rahastoja merkitään varainhoitajien kautta, ja niiden hinnat muodostuvat yleensä edellispäivän noteerausten perusteella. ETF-kauppoihin tarvitaan pankkiiriliikettä ja perinteisiin rahastokauppoihin yhteys rahastoyhtiöön. Netin kautta hoituvat molemmat.
ETF-rahastojen tarjonta on lisääntynyt valtavasti parin viime vuoden aikana. Ne ovat näppärä tapa hajauttaa sijoituksia. Saatavilla on kirjaimellisesti kaiken maailman osakerahastojen lisäksi mahdolisuus lähteä esimerkiksi kultasijoittajaksi. Kulut näyttävät yleensä alhaisilta. Sijoittajan on kuitenkin huomattava kiertää muutama sudenkuoppa.
ETF-osuuksien ostoista ja myynneistä pitää maksaa välityspalkkiot pankkiiriliikkeelle aivan kuten tavallisesta osakekaupasta. Perinteisistä rahastoista menevät merkintä- ja lunastuspalkkiot rahastoyhtiölle. Joskus ne houkuttelevat asiakkaita tarjoamalla merkintää ilman erityistä merkintäpalkkiota.
ETF-RAHASTOJEN hallinnointipalkkiot saattavat näyttää perinteisiä rahastoja edullisemmilta. Kokonaiskuluja ja sijoitusten tuottoa arvioitaessa ETF-rahastojen osto- ja myyntinoteerausten välinen erotus saattaa yllättää. Ajatellaan, että ETF-rahaston varallisuus on sata rahaa osuutta kohti. Pörssissä ostonoteeraus saattaa olla 98 ja myyntinoteeraus 102 rahaa. Jos haluaa ostaa kyseisen ETF-osuuden, siitä joutuu maksamaan 102 rahaa eli kaksi rahaa ylihintaa. Myydessä siitä saattaa saada vastaavasti kaksi rahaa vähemmän kuin mitä rahaston varallisuus osoittaisi. Heikossa markkinatilanteessa hintaero saattaa leventyä. Perinteisessä rahastossa ei tuota ongelmaa ole.
Vielä muutama vuosi sitten lähes kaikki ETF-rahastot olivat fyysisiä rahastoja. Rahastojen salkuissa on tällöin oikeita osakkeita siinä suhteessa kuin mitä rahaston säännöt määräävät. Viime vuosina markkinoille on tullut niin sanottuja synteettisiä ETF-rahastoja. Ne tehdään johdannaisilla ja niiden tuotto matkii tavallisen rahaston tuottoa. Johdannaissopimuksiin liityy aina vastapuoliriski, mitä ei piensijoittaja aina tule ajatelleeksi. Se ei yleensä haittaa, mutta jos talouskriisi iskee ikävästi, voi sillä olla merkitystä. Tämä opittiin Lehman Brothersin kaatuessa.
OMAAN SIJOITUSSUUNNITELMAAN sopivan ETF:n valinta voi olla vaikeaa. Perinteisistä rahastoista on paljon enemmän tietoa saatavilla, etenkin jos suomen kieli on tarpeen. On hyvä muistaa, että sijoittaja saa ryhtyä vain sellaisiin sijoituksiin, joiden tuoton ja riskin riittävän hyvin tuntee.
Rahastoja vertaillaan historiallisen tuoton perusteella. Oikeastaan muuta tapaa ei olekaan. Pörssiyhtiöitä voi analysoida tutkimalla niiden toimialaa ja kilpailijoita. Yhtiö joutuu tiedottamaan suurista muutoksista. Rahastoilla ei moista tiedotusvelvollisuutta ole. Eikä historiallinen tuotto ole tae tulevasta.
Kirjoittaja on sijoittamisen ammattilainen.
