Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
18.11.2008 19:48
Kolumni
Glamourista tuli suttua ja minusta konservatiivi
Topi Nykänen
Kirjoittajan kolumnit
Olen oppinut jotakin epätosi-tv-ohjelma Big Brotherista. Se oikoi käsitykseni siitä, mitä on glamour esittelemällä yhden osallistujan glamourmalliksi.
Kun kerroin tämän julkisuutta herkemmin seuraavalle ystävälleni, hän tuijotti minua kuin stadilainen savolaista, eli ihan nappiin. Enkö tiennyt edes, että Johanna Tukiainenkin on glamourmalli? Myönnän, etten ollut nähnyt glamouria niiden hevonharjahiusten ja Hello Kitty
-fetisismin takaa. Minulla kun on auttamattoman vanhentunut käsitys monesta asiasta - myös glamourista.
Kun olin teini - ja siitä on vasta kymmenen vuotta - glamour oli jotain, mitä nähtiin Cannesin juhlien punaisella matolla: elokuvatähtiä salamavaloissa ja timanteissa, joiden välke riitti peittämään niiden takia vuodatetun kongolaisen veren. Edes tanssiva suomalainen renttuohjaaja ei himmentänyt kallista mielikuvaa. Glamour oli näyttävyyttä, viimeisen päälle.
Vanhemmille polville glamour oli muutakin kuin koreilua, hienompaa ja salaperäisempää. Audrey Hepburn Tiffanylla, Armi Kuusela universumin kauneimpana. Satuja kansalle, kauriinsilmiä ja kosmopoliittisia miljonäärejä. Linnan juhlat sen kaiken hillittynä suomalaisversiona.
Edes hiphopin lapsellisin lieveilmiö bling bling, jossa etuhampaat korvataan timanttikoruilla ja elämän suurin saavutus on Cristal-samppanjassa uiminen, ei ole kelvannut glamouriksi, ainakaan täällä vanhalla mantereella. Se on ollut liian noloa tahraamaan glamourin nimeä.
Vaan tuskin on enää. 2000-luvulla glamourmalli on bikineissä tai mieluummin ilman keikistelevä typykkä. Siis niitä sutturoita, joilla kouluttajat olivat tapetoineet taukotilansa Savon prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa vuonna 2001. Rauha joukko-osaston muistolle siitä huolimatta.
Iltatyttö, Hymy ja Seiska, siinä glamourin kova kolmikko tämän päivän Suomessa.
Glamour ei toki ole ainoa semanttisen inflaation uhri. Ennen "klassikkoja" olivat Don Quijote ja Seitsemän veljestä - nykyään siihen riittää Jypin ja Kalpan matsi. "Legendaarinen" ei viittaa vain pyhimystarinaan tai edes historialliseen merkkihenkilöön. Legendaarinen on myös Kotikadun tunnari, Hubba Bubba -purkka ja David Hasselhoffin 80-luvun kampaus. "Neroksi" kutsutaan ketä tahansa, joka kykenee ratkaisemaan toisen asteen yhtälön ja nousemaan siten da Vincin ja Newtonin tasolle.
Usean merkkihenkilön suuhun pantu lausahdus väittää ihmisen olevan sydämetön, mikäli hän ei ole nuorena radikaali, ja järjetön, mikäli hän ei ole vanhana konservatiivi. Nyt 27-vuotiaana olen nähtävästi ylittänyt niiden välisen vedenjakajan. Minulle glamour on yhä jotakin hieman elämää suurempaa luksusta niin hyvässä kuin pahassa. Ja tissimalli ihan tissimalli.
Big Brotherista potkittu tissimalli ja julkinen salarakas Henna Kalinainen ihmetteli tiistain Huomenta Suomessa hänestä kirjoitettujen negatiivisten juttujen määrää ja sanoi, että nyt on aika kasvaa ihmisenä.
Sitä minäkin toivon hänen elämäänsä, vähemmän glamouria ja enemmän vaatteita.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja.
