Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
14.10.2011 17:43
Kirjoittajan kolumnit
E lvis Presley, Michael Jackson ja Kiss. Siinä pyhä kolmiyhteys, joka viekoitteli minut natiaisena 1980-luvun alkupuolella rockmusiikin pariin. Ensin kolahti Elvis, sitten sain Jacksonin Thriller-LP:n syntymäpäivälahjaksi. Vähän myöhemmin äänitin naapurissa asuvalta kaverilta c-kasetin, johon oli äänitetty Kissin Creatures Of The Night - ja Lick It Up -albumien biisejä.
En aluksi pystynyt kuuntelemaan Kissiä iltaisin, koska jytinänsä kuulosti niin synkältä. Pikku hiljaa kyseinen kasetti alkoi kuitenkin soida mankassa yhä useammin. Lopulta havaitsin, että tämänlaistahan pitää saada lisää ja kaikkina kellonaikoina.
Radio ja televisio eivät todellakaan tarjonneet tuolloin rockin nälkään helpotusta. Siksi olikin iso juttu, kun 1980-luvun puolenvälin tietämillä Ylen Rinnakkaiskanavan Rockradio-ohjelmassa vietettiin heavyviikkoa. Juontajat (vai oliko äänessä vain Tero Liete, en pysty enää muistamaan) hehkuttivat koko viikon soittavansa viimeisessä lähetyksessä todellisen heavyklassikon, nimittäin Led Zeppelinin Starway To Heavenin. Tätä järisyttävää kappaletta odotinkin sitten kuin kuuta nousevaa sormi kasettinauhurin äänitysnapilla.
Voi hyvä sylvi, mikä pettymys. Minuuttitolkulla akustisen kitaran pimputusta ennen kuin kuullaan mitään särökitaralta kuulostavaakaan. Eihän tuo mitään heviä ollut, manasin.
En ole tähän päivään mennessä päässyt kunnolla sisään Led Zeppelinin tuotannon hienouteen, liekö syynä juuri tuo koettu antikliimaksi.
1980-LUVULLA rockissa ja heavy metalissa oli vielä vaaraa ja kapinaa. Jyväskylässä äskettäin luennoimassa vierailleen, tuolloisen senaattorin Al Goren aviovaimo Tipper Gore edusti vuonna 1985 kaikille valveutuneille rockin kuluttajille Suurta Vihollista.
Silloin rouva Gore näet perusti yhdessä muutaman muun politiikkovaimon kanssa Parents Music Resource Center -komitean. PMRC muun muassa vaati kyseenalaisiin pop- ja rocklevyihin varoitustarroja lasten suojelemiseksi. Toimintansa koettiin taiteilijapiireissä oikeutetusti noitavainoksi ja sensuuriksi.
Kyseisestä Parental Advisory -tarrasta on sittemmin tullut klassinen graafinen elementti, joka lätkäistään levynkanteen, kun halutaan kertoa ostajalle, että nyt on muuten kunnon mättöä luvassa.
KUN MINÄ ALOITIN matkani varhaisteininä kohti paheellista ja syntistä rockhelvettiä, en tajunnut Kissin englanninkielisistä sanoituksista juuri mitään. Kielitaidon ja elämänkokemuksen karttuessa lyriikoiden merkitys alkoi aueta: kun Gene Simmons lauloi kappaleessa Burn Bitch Burn aikovansa laittaa halon tulipesään, en eräänä päivänä enää ajatellutkaan takan lämmittämistä.
Heavy metalin kuunteleminen herkässä teini-iässä ei tehnyt minusta silti väkivaltaista seksimaanikkoa, vaikka Tipper Gore ja tosikkolaumansa niin naama vakavana aikanaan väittivät.
Heavysta on tullut erityisesti Suomessa salonkikelpoista, onhan Tasavallan presidenttikin nähty Lordin kanssa lavalla näyttämässä sormillaan pirunsarvia. PRMC:n aikanaan vainoamat twisted sisterit, waspit ja muut hevimöröt ovat muuttuneet osaksi rockin kansanperinnettä.
Mahtaa Tipper Gorea harmittaa.
Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen esimies.
