Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
14.04.2010 21:06
Kolumni
Helsinki heräsi, herääkö Jyväskylä
Sari Toivakka
Kirjoittajan kolumnit
Helsinkiin suunniteltu Aalto-näyttelytila herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Vastustajat pelkäävät Aallon katoavan Jyväskylästä surullisenkuuluisan Sihtolan kokoelman lailla (taidekokoelma oli tallennettuna Jyväskylään 1970-2001). Kannattajat taas kokevat Helsingin näyttelytilan tuovan Aalto-museolle ja Jyväskylälle lisää näkyvyttä.
Sihtolan taidekokoelman kaupungista veivät omaisten tahto ja pettymys rauenneeseen Musiikki- ja taidekeskukseen. Aaltoa eivät jälkipolvet ole ainakaan aloitteentekijöinä olleet Helsinkiin vaatimassa. Aaltoa nähtäisiin kuitenkin mieluummin esillä kuin varastossa. Sihtolan väki ajatteli toisin ja sijoitti Jyväskylässä esillä olleen taidekokoelman Helsingin taidemuseon säilytystiloihin.
Aalto on parasta mitä Jyväskylällä on arkkitehtuuri-design-taide-akselilla tarjota. Alvar Aalto -museon vuodesta 1969 keräämästä kokoelmasta on kasvanut maailman suurin Aaltoon keskittyvä kokoelma. Pääosin kaupungin omistamaan kokoelmaan kuuluu esimerkiksi huonekaluja, valaisimia ja lasiesineitä. Esineistöä esitellään Aalto-museon perusnäytelyssä, ja iso osa on varastoituna Kanavuoren säilytystilassa, josta löytyy neljä muutakin Aaltoon liittyvää kokoelmaa.
Museon ja kokoelmien lisäksi kaupungista saa historiallisen perspektiivin myös Aallon koko arkkitehtuurituotantoon. Aalto kiinnittyy siis juuriltaan Jyväskylään, toisin kuin vieras Sihtola. Kokoelman ja rakennusten ympärille ovat kehittyneet myös kansainväliset symposiumit ja seminaarit. Vuosittaisista kävijöistä 80 prosenttia on ulkomaalaisia. Aalto vetää kulttuurituristeja, arkkitehtiopiskelijoita ja tutkijoita. Joukko jättää Jyvässeudulle muutakin kuin museon pääsymaksuja.
Aalto-tietouden kehtoa, museota, peruskorjataan tulevina vuosina. Rakennuksen lisäksi resursseja täytyy löytyä perusnäyttelyn uudistamiseen. Satsausta vaativat erityisesti vaihtuvat näyttelyt, joissa soisi näkevän uutta, Aallon inhimillistä henkeä jatkavaa muotoilua. Museo saa näkyvyyttä nimenomaan puhuttelevien näyttelyiden kautta.
Jyväskylässä puitteet ovat olemassa ja mallillaan, toisin kuin Helsingissä, joka panikoi designpääkaupunkivuoden odotusten kanssa. Muotoilua kaupungissa on runsain mitoin, mutta näyttävä, nykymuotoilua esittelevä keskus puuttuu. Taideteollisuusmuseosta kasvaneen Designmuseon ote on historiallinen ja nykymuotoiluun keskittyvä, japanilaisia turisteja kuhiseva Design Forum on tiloiltaan ahdas. Mahdollisuuksia haetaan milloin Töölönlahdelta, milloin Katajanokalta, milloin maan alta - meno on yhtä poukkoilevaa kuin Jyväskylän konserttisalin paikan haku.
Sanotaan, etteivät Helsingin piirit koskaan hyväksyneet Aaltoa, vaikka arkkitehdin kädenjälki lopulta tuli näkymään useassa kohteessa Finlandiataloa myöten. Samansuuntainen, vähättelevä, on ollut jyväskyläläisten asenne maestroa kohtaan. Aallossa ei kuitenkaan ole kysymys vain menneisyyden esineistä tai rakennuksista vaan tavasta nähdä esteettinen ympäristö - aihe, jonka merkitys vain kasvaa kun kansalaiset haluavat yhä enemmän osallistua keskusteluun yhteisestä kaupunkitilasta.
Minkälaisena Aalto-näyttelytila yhteistyökumppaneineen ja rahoituksineen toteutuu, selvinnee pian. Jyväskylän on nyt syytä pitää puolensa ja hoitaa osansa niin, että keskuksesta saatava hyöty kantautuu tänne saakka.
