Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.09.2011 22:34
Kolumni
Hytissä 9126
Ilkka Kulmala
Kirjoittajan kolumnit
Lokikirjani. 7.9. 2011.
Kirjoitan tätä Baltic Princessin hytissä numero 9126.
Jossain tässä valtaisassa poreammeessa, en tiedä missä, ehkä kaikkialla, puhutaan jääkiekosta. Laiva on lastattu täyteen suomalaisia jääkiekkoihmisiä. He risteilevät itsensä uuden kauden humalaan.
Etukäteen olin huolestunut. Kestävätkö edes modernin laivan runkorakenteet sitä maailmanmestarillista uhoa, pullistelua ja itseriittoisuutta, jota tämä joukkio - varmasti minä muiden mukana - ympärilleen erittää?
Enää en huolehdi paatista. Juuri ennen sen irrottautumista satamasta, paljaalle kämmenelle paiskattiin uutinen Jaroslavlista.
Sen kuultuaan jääkiekkoväki pieneni silmissä.
VILKUILEN vaivautuneena henkarissa roikkuvaa ruskeaa pikkutakkiani, jota olen käyttänyt liian monella liigaristeilyllä.
Minun pitäisi oikaista se päälleni ja sännätä Baltic Princessin merellisiin pubeihin ja pystybaareihin. Pitäisi mennä keskustelemaan jääkiekosta, pätemään, kisaamaan jääkiekon triviaalitietoudella ja spekuloimaan uuden kauden käänteitä.
Tunnen luissani, kuinka laivan kliinisissä sopukoissa huuhdotaan olutta ja itsetuntoa kiihtyneesti sekä varmaotteisesti. Useimmat tietävät, miten monta maalia kroatialaisjuurinen Joe Sakic takoi toisella NHL-kaudellaan. Tai millä numerolla Veikko Torkkeli pelasi 30 vuotta sitten Oulun Kärpissä. Ensisijaista dataa, mokomat.
Mutta hänkin, joka on tyhmä, eikä osaa analysoida edes viivelähtöjä ja saa osakseen pelkkää myötähäpeää, tietää ihan varmasti, millainen tulee olemaan SM-liigan uuden kauden sato.
Seiskakannen sumussa pystyy ihan joka iikka ennakoimaan SM-liigan seitsemän kuukautta kestävän tarinan. Kaikki näistä itsestäänselvyydellä varustetuista visioista ovat erilaisia, mutta se ei luonnollisestikaan haittaa mitään.
Keväällä, sitten kun kausi on paketissa ja mitalit jyvitetty, samat ihmiset huutavat toisilleen, että, voi veikkoseni, minähän tiesin tämän jo syksyllä Baltic Princessilla.
Ihminen on hieno ja elastinen eläin.
JOS NYT riennän kuplivaan parlamenttiin, minulta kysytään taukoamatta yhtä asiaa.
JYP? Onko Jyppi kova?
Siinä kohdassa minun pitää vääntää kasvoilleni tärkeä ja viisasteleva ilme, haroa leukaperiäni ja kertoa rinta pystyssä, mitä JYPille tapahtuu.
Harmi vain, että olen saanut JYPin tulevasta tiestä yhtä vähän etiäisiä kuin Urpilainen Kreikan tiestä. Tässä vaiheessa kukaan ei voi haistaa, määritellä, saati päättää, mitä reittiä kohtalo JYPiä tai theodorakista juoksuttaa.
Hurrikaanisaaga muotoutuu lukemattomien yksityiskohtien summasta. Menestys tai menestymättömyys koostuu jokaisen organisaatioon kuuluvan ihmisen yksittäisistä teoista, tahdosta sekä onnesta.
Antaudun. Niitä en pysty ennakoimaan.
JOTAIN SENTÄÄN osaan sanoa.
JYP 2011-2012 on päivitetty versio hurrikaanimiehistöstä. Viime kausi piti sisällään niin paljon ahdistusta, että se ei voinut loppua kuin tussahdukseen. Talvella JYP riehui, mutta keväällä joukkue oli vain olemassa. Se ei enää hengittänyt.
Kesällä JYP ilmastoitiin. Lukkoja ja tukoksia avattiin, henkistä tilaa raivattiin. Uudistuttiin, koska oltiin hirttäytymässä vanhaan.
Nyt JYPissä on enemmän liikkumavaraa niin kaukalossa kuin kopissakin. Se ei takaa menestystä, mutta antaa mahdollisuuden.
Jos vesi olisi jätetty seisomaan, Jyväskylän kiekkotalven olisi varastanut paha olo.
