Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.12.2011 22:54
Kirjoittajan kolumnit
Näin jyväskyläläisenä olen hieman huolissani. Pelkään, että kasvukeskuksen kehyskunnat - muun muassa Uurainen, Petäjävesi ja Toivakka - imevät Jyväskylän kuivaksi. Toisaalta kaupunki näkyy pystyvän tekemään sen ihan itsekin; ensihätään imeminen on aloitettu Lutakosta...
Olikohan tämä nyt vähän ilkeästi aloitettu? Etenkin kun muistaa, että olen joskus itsekin esittänyt tukeni Lutakon väriasvaltille, vesisumuseinälle ja kunnon tunnelille parkkitaloineen. Toki olen myös se tyyppi, jonka lompakko on vaimon vetoketjullisessa laukussa, joten olen tottunut toivomaan sitä, mitä en kuitenkaan saa.
Mutta takaisin asiaan: on realiteetti, että Valon Kaupunki valaisee loisteellaan koko maakunnan, joten kehyskuntien tulevaisuuden suunnittelun peruskivi olkoon kiitollisuus keskuskaupunkia kohtaan.
Tämä oli tietysti huonoa sarkasmia, mutta on siinä jotain tottakin: kehyskunnat tarvitsevat absoluuttisesti Jyväskylää, mutta toisinpäin on sitten vähän suhteellisempaa.
Kun mietitään kunnan palveluiden järjestämistä, ei itsenäisyyden pitäisi olla määräävä tekijä. Kuntalaiselle pitäisi olla periaatteessa yhdentekevää, millaisen vaakunan alla päätöksiä tehdään, kunhan palvelut pelaavat hyvin ja oikeudenmukaisesti. Lisäksi verotuksessa täytyy olla joku roti.
Toisaalta palveluiden järjestäjälle pitäisi olla periaatteessa yhdentekevää, millaisten vaakunoiden alle päätöksiä tehdään, kunhan palvelut pelaavat kunnolla eivätkä maksa kohtuuttomasti.
Mutta nykyisinhän kaikki, mikä ei kiillä, maksaa kohtuuttomasti.
Vanhana paperikaupungin kasvattina tiedän, että aikoinaan raha kasvoi nimenomaan puussa, mutta tänään näyttää siltä, että se kasvaa vain koroissa ja veloissa. Ja kun rahaa ei ole sen paremmin suurilla kuin pienilläkään kunnilla, palvelurakennetta pitää uudistaa.
Talouden näkökulmasta järkevin ratkaisu olisi koko palvelurakenteen purkaminen. Silloin kustannukset laskevat nollaan, ja ongelmat siirtyvät toiselle momentille - mikä se sitten onkaan ja mistä se löytyykään. No, sehän löytyy samasta paikasta, jossa on se seinä, jossa on se töpseli ja josta saa sitä sähköä, kun maapallon energiavarat loppuvat.
Poliittisesti järkevintä olisi laittaa palvelut priimakuntoon, laskea eläkeikää ja maksattaa paketti EU:lla.
Joku voisi nyt ehdottaa, että kuntauudistuksessa kannattaa ottaa aikalisä. Siinä huilatessa pitää miettiä, mitkä palvelut ovat välttämättömiä ja millä tasolla niiden tulee olla. Sen jälkeen pohditaan, voidaanko sairailta, vanhuksilta, lapsiperheiltä ja sinkuilta leikata vielä lisää. Mikäli se ei ole mahdollista, pakka pitää sekoittaa ja rakentaa korttitalo uudelleen ihminen edellä.
Todennäköisesti tällainen ihminenedellähumanistisviherpiipertävä maailmakatsomus johtaisi kuitenkin deedeeärräneuvostoliittolaismaiseen betonislummirappioon, joka kääntyisi hitaasti omasta mahdottomuudestaan kapitalistiseen madmaxautiomaapainajaiseen, jossa poninhäntäkaljupäiset maantierosvot varastelevat polttoainetta ja ampuvat singoilla.
Joten ei nyt siis tosiaankaan oteta mitään aikalisiä, vaan mennään niihin työssäkäyntialueisiin ja katsotaan, mitä ne tuovat tullessaan...
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.
