Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.05.2010 19:27
Kolumni
Hyvä teatterijohtaja ei tipu taivaasta
Sari Toivakka
Kirjoittajan kolumnit
Hanna-Marja Kirjavainen ja Henrik Timonen. Jommasta kummasta tulee Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja. Tämä oli tilanne toukokuun vaihteessa. Kun teatterinjohtajan valintaa valmistelevan toimikunnan ehdokas, "turvallinen" Timonen, vetäytyi hausta ja jäi kotoisiin kuvioihin Kouvolaan, "taiteelliseksi" koettu, näyttelijöiden vahvan tuen saanut Kirjavainen ohitettiin ja hakuaikaa pidennettiin viikolla.
En ymmärrä tätä menettelyä. Lahjakkaalle teatterintekijälle näytettiin, että hän ei kelpaa. Viikon lisäaika ei tuottanut tulosta, sillä se ei juuri muuta herättänyt kuin paikallisen harrastajaväen haaveilemaan teatterinjohtajan huimasta palkasta.
Minulla ei ole mitään näitä harrastajaohjaajia vastaan ja arvostan heidän työtään. Kaupunginteatterin johtajan on kuitenkin oltava myös valtakunnallisesti tunnettu ja kentällä arvostettu. Sellainen, joka koetaan kiinnostavaksi ja jolla on yhteydet valmiina.
Isolla, maakunnallisella teatterilla, joihin Jyväskylän kaupunginteatterikin lukeutuu, on aina myös valtakunnallisen asema, halusi se sitä tai ei. Valtakunnallinen huomio kasvaa taiteellisesti korkeatasoisesta linjasta, kantaesityksistä, teatterin hengestä ja ilmapiiristä sekä siitä, että teatteri on suosittu vierailupaikka ja saa kutsuja teatterifestivaaleille.
Minkälaisen johtajan kautta näihin tavoitteisiin päästään? Johtajan, jolla on paitsi näkemystä myös valtakunnallista tunnettuvuutta. Nyt tuntuu siltä, että Jyväskylä ei kahden arvostetun teatterinjohtajan, Aila Lavasteen ja Reino Braggen, jälkeen ole tosissaan kiinnostunut etsimään vastaavantasoista johtajaa. Hyvät johtajat eivät tipahda taivaasta viikon hakuajoilla millään alalla.
Teatterinjohtajan on osattava luovia monien eri suuntaisten vaatimusten keskellä, mutta ensisijaisesti hänen on oltava teatterin tuntija ja talonsa henkinen johtaja. Ei taskulaskimen kanssa askarteleva talousnero.
Kuka tahansa normaalilla talousjärjellä varustettu humanistikin oppii varmasti nopeammin teatterin talousrakenteen kuin ekonomi sisäistämään teatterintekemisen lainalaisuudet. Eikä edes teatterinjohtaja, vaikka taloudellisessa vastuussa olisikin, joudu yksin laatimaan teatterin budjettia tai pyörittämään rahaliikennettä. Niihin on teatteritalossa omat asiantuntijansa.
Kaupunginteatteri ei tee teatteria vain itselleen tai maakunnan teatteriväelle, vaan yleisölle. Johtajansa kautta se näyttää paikkansa ja mahdollisuutensa valtakunnallisena herättäjänä. Katsoja ei tee hyväntekeväisyyttä menemällä teatteriin pitääkseen näyttelijät palkoilla ja maakuntateatterin pystyssä, vaan tullakseen kosketetuksi.
Jyväskylän hengessä ei välttämättä välitetä valtakunnallisesta arvostuksesta ja näkyvyydestä. Kaupunginteatterin kanssa samalla linjalla näyttäisi olevan Jyväskylän Kesä, joka on menettämässä valtakunnallisen merkittävyytensä. Kesästä on tullut jokaiselle jotain -festivaali. Puheohjelma tempoilee, ja tänä vuonna on luovuttu yleisön odottamasta, korkeatasoisesta klassisesta avauskonsertista.
