Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.08.2011 20:23
Kolumni
Ihmisen kokoisia kuntia
Henna Virkkunen
Kirjoittajan kolumnit
Maailmantalouden myllerrys on aiheuttanut huolta Suomessa. Edellisen talouskriisin aikaan näimme, että kun rahamarkkinoilta katoaa luottamus, ensimmäisenä laitetaan investoinnit jäihin. Ja se iskee rajusti Suomen talouteen, jonka vienti suurelta osin on investointihyödykkeitä.
Kaikkein vähiten Suomi kaipaa uutta lamaa. Vuoden 2009 kriisin aikana hallitus teki tietoisen päätöksen ottaa velkaa ja elvyttää. Suurtyöttömyys saatiin estettyä. Nyt elvytysvaraa ei ole. Meidän on saatava oman maan velkaantuminen taittumaan. Juhlat on juhlittu. Tuleville sukupolville on jäätävä muutakin kuin velkaa ja korkoja.
Suomen tilanteen tekee erityisen haastavaksi väestön ikärakenne: Meillä työväki vähenee nopeasti. Vuonna 2020 jo joka viides suomalainen on täyttänyt 65 vuotta. Samalla se merkitsee palvelutarpeen kasvua.
JULKINEN sektorimme ei ole siinä tilassa, että voisimme näillä eväillä mennä kohti seuraavaa vuosikymmentä. Siksi hallitusohjelmassa on päätetty uudistaa kuntarakenne.
Tavoitteena on muodostaa niin vahvoja kuntia, että ne pystyvät paitsi järjestämään asukkaiden tarvitsemat julkiset palvelut, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, myös kehittämään alueen elinkeinoja ja vahvistamaan näin työllisyyttä.
Suomessa kuntarakenne on herkkä paikka. Näin siitä huolimatta, että nykyinen kuntarakenne pohjautuu varsin pitkälle sadan vuoden takaiseen elämään ja olosuhteisiin. Aikanaan tärkeä ponnin kuntien perustamiselle oli tarve lyhentää kirkkomatkoja.
Kunnilta ei tuolloin kovin suurta palveluvalikoimaa vaadittu, vastuulla oli lähinnä kansakoulu ja köyhäinhoito. Kuntarajan yli ei ollut tarvetta tai mahdollisuuttakaan liikkua. Vuonna 1920 keskisuomalaisista yli 85 prosenttia sai elantonsa maataloudesta ja yleisin kulkupeli oli hevonen.
Tätä havainnollistaa Keski-Suomen historiaan kirjattu liikennelaskenta syyskuussa 1924 Jyväskylän ja Korpilahden välillä. Tietä kulki päivässä 304 ajopeliä, joista 225 hevosta ja 57 polkupyörää. Autoja ja moottoripyöriä nähtiin päivän aikana vain 22.
Vaikka maailma on noista ajoista muuttunut melkoisesti, kuntakartta on pysynyt lähes ennallaan. Tämä on yllättävää, kun ajattelee kuinka paljon ihmisten päivittäinen elämänpiiri on laajentunut.
Asukkaat ajelevat työssä, asioilla ja harrastuksissa pitkin maata ja maakuntaa. Kaupunkiseuduilla päivittäinen työssäkäynti kuntarajan yli on enemmän sääntö kuin poikkeus: Esimerkiksi muuramelaisia käy työssä Jyväskylässä huomattavasti enemmän kuin omassa kunnassa.
Samoin Toivakasta, Uuraisilta ja Petäjävedeltä useampi kuin joka kolmas työssä käyvä suuntaa päivittäin Jyväskylään, Laukaasta puhumattakaan. Multialaisista lähes joka viides käy työssä Keuruulla, konnevetisistä tätäkin suurempi osa Äänekoskella.
Kuntarajan ylittäminen ei siis ole ihmisille enää mikään iso juttu, vaan monelle päivittäistä arkea. Samaan aikaan kotikunnilta vaadittava palvelurepertuaari on kasvanut hurjasti. Toisaalta moni asia hoituu virastokäynnin sijasta puhelimella tai internetin kautta.
HALLITUSOHJELMASSA on asetettu tavoitteeksi muodostaa elinvoimaisia peruskuntia luontaisista työssäkäyntialueista. Tämä on oikea linja.
Kuntien on vastattava ihmisten tarpeita ja elämänmuotoa. Aivan kuten aikoinaan haluttiin lyhentää kirkkomatkaa, nyt keskeiseksi ovat nousseet hyvä päivähoito ja koulu, toimiva terveydenhuolto ja viihtyisä ympäristö. Ne voidaan turvata vain riittävän vahvoilla ja elinvoimaisilla kunnilla.
Kun asukkaat käyvät työssä, asioivat, asuvat ja maksavat veronsa saman kunnan alueella, voidaan kunnan asuminen ja liikenne suunnitella, ja palvelut organisoida järkevällä tavalla. Se on sekä tehokasta että demokraattista.
Tätä näkemystä on kritisoitu muun muassa Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa toteamalla, että kunta on muutakin kuin palvelujen järjestäjä. Ilman muuta on. Mutta oma kotiseutu nimineen, paikkoineen ja kulttuureineen säilyy, vaikka hallinnollinen raja siirtyisi.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Keski-Suomesta sekä kunta- ja hallintoministeri.
