Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
18.07.2009 00:01
Kolumni
Jane Austen on laadun tae
Heikki Kärki
Kirjoittajan kolumnit
Kauan sitten, joskus lukiotaipaleeni ensimmäisinä kuukausina, kehittelin kerrassaan mestarillisen suunnitelman.
Suunnitelma syntyi äidinkielen kurssilla, jolla piti tutustua johonkin kaunokirjallisuuden klassikkoon. Muiden luokan jätkien kahmiessa Tuntemattoman sotilaan kaltaista äijäkirjallisuutta, minä päätin olla astetta ovelampi.
Valitsin luettavakseni Jane AusteninYlpeyden ja ennakkoluulon. Näin siksi, että ajattelin pääseväni sitä kautta juttusille luokan hemaisevimpien runotyttöjen kanssa. Vihdoin meillä olisi yhteistä puhuttavaa romanttisille kävelyretkillemme. Kirjan avulla vaikuttaisin ikätovereitani herkemmältä ja älykkäämmältä - todelliselta unelmien poikamieheltä.
KUTEN ARVATA saattaa, suunnitelmani ajoi karille. Austenilla brassailu ei tehnytkään runotyttöihin yhtä suurta vaikutusta kuin jääkiekkoilijoiden rintalihakset. Ehkä he eivät edes kaivanneet mieheltä mitään syvällistä kirja-analyysia. Hupakot.
Mutten minäkään yksin jäänyt. Vaikka omaa runotyttöä pitikin odottaa seuraavalle vuosituhannelle, löysin jotain muuta. Löysin Jane Austenin.
Sen jälkeen olen vaatinut romanttiselta viihteeltä paljon. En voi ymmärtää, miten jossain Sinkkuelämässä vaihdetaan miestä ilman perinpohjaista keskustelua, pohdintaa ja itsetutkiskelua. Sama ongelma typertää kovin monia romanttisia komedioita. Katsoja ei ymmärrä, miksi pääpari välillä hullaantuu toisiinsa ja välillä eroaa.
Toista se on Austenin maailmassa, jossa ihmiset totisesti osaavat analysoida sitä, mihin toisissaan ihastuvat. Eikä analyyttisyys silti poista rakkauteen heittäytymisen ja hullaantumisen tunnetta, vaan pikemminkin vahvistaa sitä.
Ero on siinä, että Austen ymmärtää romanttisia höpsöjä, muttei pidä heitä romanttisina hölmöinä.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.
