Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
23.08.2011 20:09
Kolumni
Järvissä tuhansia tunturisopuleita
Matti Härkälä
Kirjoittajan kolumnit
Menehtyneitä tunturisopuleita oli pari viikkoa sitten Inarijärven selillä tuhansittain. Aamulla ennen tuulen nousua alkaneella uistelulenkillä sopulivainaita laskettiin ainakin 150. Liikkumatta kelluvia eläimiä oli tiheästi jopa kilometrien päässä lähimmästä rannasta. Laskenta päättyi, kun tuuli nousi ja aallot estivät eläinten näkemisen.
Viime viikon alussa tilanne oli sama pienemmällä inarilaisella järvellä. Siellä näkyi muutama eläväkin, yhä uimaan kykenevä. Viime keskiviikkona ilmiö katosi. Järvenselillä ei näkynyt yhden yhtä sopulia.
Olen käynyt Inarijärvellä joka vuosi samaan aikaan pitkälti yli 20 vuoden ajan, enkä koskaan ole nähnyt mokomaa kuolleiden sopuleiden paljoutta vesillä. Suurina sopulivaellusvuosina 1970 ja 1975 tätä ilmiötä kuulemma esiintyi. Noina vuosina tunturisopulien levinneisyysalue laajeni kauas etelään. Normaalisti Pohjois-Lapissa viihtyviä eläimiä nähtiin Rovaniemellä saakka, jopa etelämpänä.
Olin toki Lapissa myös noina sopulivuosina, mutta en selkävesillä. Vuoden 1975 vaelluksen aikana huomasin, että väitteet vaeltavien sopulien äkäisyydestä pitävät paikkansa. Yksi tarrasi kumisaappaani varteen niin lujasti, että ei tahtonut millään irrota.
Keski-Suomeen saakka nämä vaellukset eivät sentään ole yltäneet, mutta täällä elää tunturisopulin serkku, piilotteleva metsäsopuli. Se on selkäpuolelta yksitoikkoisen harmaa ja siksi vaikeammin havaittava kuin keltaisella ja ruskealla kirjottu tunturisopuli. Yhteinen piirre on, että molemmat lajit syövät sammalta. Metsäsopuli elelee vanhojen kuusikoiden sammalikoissa. Senkin tiedetään joskus runsastuvan niin paljon, että pienimuotoisia vaelluksia syntyy.
SUOKUKKOJEN syysmuutto yltyi täyteen vauhtiin viime viikonloppuna. Parhaalta paikalta Hankasalmen Venekoskelta Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen kirjoihin saatiin 420 yksilöä. Samassa paikassa laskettiin viime sunnuntaina myös 50 liroa sekä lukuisia sirrejä. Isoja kahlaajaparvia oli pelloilla myös muun muassa Laukaassa ja Pihtiputaalla.
Kurkiparviakin on jo nähty matkalla etelään. Muuttajat saattavat olla pesimättömiä yksilöitä, sillä ainakin nelostien varren pelloilla näkyi viime viikon lopulla kurkia vain perhekunnittain, siis kolmen tai neljän linnun porukoissa. Ne eivät vielä olleet kokoontuneet muuttoparviin.
Muuttavan kurkiparven huomaa usein ensimmäiseksi äänistä. Aikuisen kurjen ääni muistuttaa kovasti laulujoutsenen trumpettia, mutta yksi ero on selvä: kurki osaa ärrän, joutsen ei.
Äänistä voi myös päätellä, onko muuttoparvessa tämän kesän poikasia. Aikuisten törähdysten seasta voi kuulua poikasten aika vienoa piipitystä, jota ei heti osaa yhdistää kurjen kokoiseen lintuun. Tämän piipityksen vuoksi ennen vanhaan uskottiin, että jotkut pikkulinnut muuttavat etelään kurjen selässä.
MUUTTOPARVIIN ovat alkaneet kerääntyä myös sepelkyyhkyt ja haarapääskyt. Suurimmissa kyyhkyparvissa on laskettu 200-300 lintua ja haarapääskyparvissa jopa 400. Jotkut haarapääskyt tosin ovat vielä pesimäpuuhissa.
PIHAKARHUT eivät todennäköisesti ole tänä vuonna yhtä yleisiä kuin viime vuonna. Marjavuosi on nimittäin hyvä, ainakin mustikoita riittää. Juuri marjoilla karhut kasvattavat niin ison rasvakerroksen, että selviävät sen turvin talviunilla kevääseen saakka. Viime syksynä marjoja oli vähän, ja jotkut karhut keksivät lähteä pihoihin omenavarkaisiin.
Luonto-palsta ilmestyy parillisen viikon keskiviikkona.
