Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
04.03.2010 16:51
Kolumni
Kadonneita pitäjiä etsimässä
Lasse Kangas
Kirjoittajan kolumnit
A
leksis KivenSeitsemän veljeksen nerokkaan kerronnan huippu ja koko teoksen lakipiste on kuvaus Vuohenkalman torpan isännästä Eerosta, jonka "uljaasta väsymättömästä toimestansa rakettiin pitäjään jonkunmoinen kansakoulu, joka oli ensimmäisiä Suomessa".
Missä olivat keskisuomalaiset, joiden uljaasta pyrkimyksestä perustettiin maakunnan ensimmäinen kansakoulu?
Sellaista sivistys- ja valistustahtoa oli Konginkankaalla.
Konginkankaan kansakoulu aloitti syyskuun 2. päivänä vuonna 1867 Jokelan talossa Pyyrinlahdella. Toisena ehti Pylkönmäki, jonka koulu aloitti pari kuukautta myöhemmin. Sellaiset emäpitäjät kuin Saarijärvi ja Viitasaari aloittivat lastensa kouluttamisen pari vuotta myöhemmin kuin nämä kaksi maakunnan vanhempaa sivistysseutua.
Ensimmäiset koulut perustettiin sivukylissä, jotka myöhemmin itsenäistyivät pitäjiksi. Konginkangas erotettiin omaksi kunnaksi Viitasaaresta vuonna 1895 ja se liittyi Äänekoskeen vuonna 1993.
NELOSTIEN tuntumassa oleva Konginkangas on nyt Äänekosken mahdollisuus. Eikä Konginkangas mihinkään häviä, jos Äänekoskella ymmärretään paikallisuuden merkitys ja kaupungin erilaisten osien arvo. Näyttää siltä, että näin onkin. Uudistettu ja laajennettu painos Konginkankaan kirjasta on siitä yksi todiste.
Alkio-opiston rehtorin, opetusneuvos Jorma Keräsen toimittama teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1978. Kirjan täydennysosa jatkaa siitä, mihin 1970-luvulla on jääty. Kunnallisneuvos Otto Minkkisen johtama historiatoimikunta on tehnyt hyvää työtä. Teoksessa piirtyy Konginkankaan elämänkirjo nykypäiviin saakka.
NYT KUN monet Keski-Suomen maineikkaat pitäjät ovat tulleet tiensä päähän itsenäisinä kuntina, olisi tarpeen ja hyödyllistä sekä oikein ja kohtuullista tallettaa paikkakuntien perintöä nykyisille ja tuleville polville. Korpilahden historia on jo kirjoitusvaiheessa.
Keski-Suomen vanhimmat kuntaliitospitäjät ovat Keuruun Pihlajavesi ja Jämsänkosken ja edelleen Jämsän Koskenpää. Kiinnostavaa olisi lukea seikkaperäiset analyysit näiden kulmakuntien merkityksestä vuoden 1969 kuntaliitosten jälkeisinä vuosikymmeninä.
Leivonmäen mahdollisuuksia sietäisi perusteellisesti pohtia. Joutsan kannattaisi tehdä erillinen "kuntasuunnitelma" Leivonmäestä, jossa analysoitaisiin yksityiskohtaisesti seudun erityispiirteet ja niiden varaan rakentuva tulevaisuus. Sama koskee Saarijärven Pylkönmäkeä ja Äänekoskella Konginkankaan lisäksi Sumiaisia ja Suolahteakin, jonka tosin uskoisi olevan jokseenkin tasavertaisessa asemassa Äänekosken kanssa. Jyväskylässä pitäisi selvittää entisen maalaiskunnan taajamien ja kylien sekä myös Säynätsalon mahdollisuuksia.
Uuden pitäjän tai kaupungin kehitys saattaa pahastikin jumiutua, jos liitoksen pienempi osapuoli kokee jääneensä pelkäksi maksumieheksi. Sellaisen asetelman ennaltatorjuntaan kannattaa panostaa paljonkin.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.
