Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
27.12.2011 18:41
Kirjoittajan kolumnit
Metsäkauriilla on nyt kivaa eikä valkohäntäpeuroilla eli valkohäntäkauriillakaan liene olosuhteissa moittimista. Hyvää tykkäävät varmaan myös monet petolinnut, kun myyräjahtia ei tarvitse yrittää lumikerroksen läpi.
Villisioilla on tällaisina talvina loistavat mahdollisuudet laajentaa elinpiiriään Keski-Suomeen ja vielä pohjoisemmaskin. Ravinnon tonkiminen on tavallista helpompaa. Sitä paitsi metsästäjät eivät pääse lumijäljille, kun lunta ei ole. Tähän saakka metsästäjät ovat tehokkaasti rajoittaneet villisian leviämistä.
Jos ennusteet kasvihuoneilmiön voimistumisesta toteutuvat, villisiasta epäilemättä tulee Keski-Suomeenkin pysyvä asukas samoin kuin metsäkauriista aiemmin. Metsäkauriin tavoin villisikakin leviää Suomeen ihan vapaaehtoisesti, tosin eri suunnasta. Kauriit tulivat lännestä Ruotsista, villisiat tulevat kaakosta, Venäjältä. Kauriita tosin ovat levittäneet myös ihmiset.
Keski-Suomen villisikakanta vaihtelee aika tavalla. Joutsan seudulla on sikoja on ollut jo useiden vuosien ajan. Tältä vuodelta havaintoja on myös muun muassa Kannonkoskelta.
PÄIJÄNTEEN HÄRKÄSIMPPUJA varmaan hämmästyttää tilanne, jossa kutupuuhat pitäisi hoidella valoisassa. Ei ole pimentävää jääpeitettä eikä vielä enemmän pimentävää lumikerrosta jään päällä.
Härkäsimpun kutu tapahtuu juuri näihin aikoihin. Moni koiras on varman jo kaivanut pesäkolon, johon naarasta odotellaan.
Kutemisen jälkeen koiras jää vartioimaan mätiä viikkokausiksi. Se leyhyttelee vettä evillään, jotta mädin hapensaanti turvattaisiin. Urakka kestää yli kolme kuukautta.
Seuraava kutija Päijänteessä onkin sitten made. Se kutee helmikuun lopulla, jolloin jääkansi varmaan on jo saatu. Henkilökohtaisesti ainakin murehtisin, jos madepilkille pitäisi veneellä lähteä.
LOHENPOIKASET PITÄÄ laittaa laihdutuskuurille. Tällaiseen päätelmään on tultu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa, jossa on hämmästelty lohi-istutusten kehnoksi käynyttä kannattavuutta.
Laihdutuskuuri koskee tietysti vain viljeltyjä, istukkaiksi kasvatettavia poikasia. Yhdeksi huonojen istutustulosten syyksi on nimittäin arveltu istukaspoikasten lihavuutta. Istutustulokset olivat hyviä vielä 1980-luvulla. Silloin istukkaat olivat selvästi laihempia kuin nykyiset. Pulskien poikasten vaellushalut ovat paljon vähäisemmät, kuin laihojen.
Ylipaino-ongelmasta kerrotaan RKTL:n Apaja-lehdessä. Sen mukaan uusien laihdutussääntöjen mukaisia poikasia istutettiin vesiin ensimmäisen kerran jo tänä vuonna.
TÄPLÄRAPU MENESTYY hienosti niin Päijänteessä kuin useissa muissakin Keski-Suomen järvissä. Tuo tuli mieleeni siitä syystä, että meidän perheessämme käynnistetään rapuhipat heti, kun tämä luontopalsta on valmis. Pöytään kannetaan kunnon annos Päijänteestä pyydettyjä rapuja.
Täplärapu on amerikkalainen laji, joka selviää hengissä rapuruttotartunnasta. Juuri täpläravun mukana tuo jokirapukannat harventanut tauti Eurooppaan tulikin. Täplärapuvesistä jokiravut on siis iäksi menetetty.
Viime aikoina on löydetty myös muutamia jokirapuyksilöitä, jotka eivät olekaan kuolleet rapuruttoon. Ainakin lyhyellä tähtäimellä uutinen on huono. Menetettyjen jokirapujen sijaan ei nimittäin voikaan istuttaa uutta kantaa heti ruttotartunnan jälkeen. On odotettava, että nuo viimeisetkin sinnikkäät, mutta tautia kantavat ovat kuolleet joko ruttoon, muihin tauteihin tai silkkaan vanhuuteen.
Toisaalta rutonkestävien yksilöiden löytyminen voi ainakin teoriassa merkitä sitä, että jokiravuillekin joskus kehittyy rutonkestävä kanta. Kovasti näitä rutosta selvinneitä tällä hetkellä tutkitaankin.
Luonto-palsta ilmestyy parillisen viikon keskiviikkona.
