Kekkonen silmälasikaupassa

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 01.05.2010 20:23

Kirjoittajan kolumnit

Vihaan silmälasien ostamista. Sangattomat näyttävät Jyrki Kataiselta, rautaiset hajuttomilta, muoviset Matti Vanhaselta. Jos sankaa on ohuelti yläosassa ja alaosa näkymätön, myymälän peilistä katsoo kireäpieruinen rouva.

Piilolaseja eivät silmät kestä, eikä imago värillisiä kehyksiä, joiden sangat ovat koristeelliset kuin pitsihuvilan kuisti. Mustat ja pyöreät antavat yksitotisesta ihmisestä turhan graafisen vaikutelman.

Tehtävä: mahdoton, mutta hoidettava. Ostin muoviset.

Papalla oli helpompaa. Hän osti 1960-luvulla ensimmäiset silmälasinsa käytettynä yhdeltä Visakovan Einolta. Näillähän näkkee!

Kulttuuri-ihmisillä tyylikkäät silmälasit usein syventävät persoonaa. Jyväskylässä näkyvä Kaarle Viikate Viikate-yhtyeestä käy esimerkistä. Hän käyttää Buddy Hollyja. Viikatteella on ammattitaitoinen optikko. Ilman mustasankaisia Viikate olisi vain huononäköinen maakuntahevari, jolla on hyviä lauluja viinasta, tervasta ja saunasta.

Vanhanaikaisissa laseissa hän näyttää kotimaisia aiheita käsittelevältä lauluntekijältä, joka kumartaa Toivo Kärjelle ja Junnu Vainiolle.

Myös kirjailijat hyötyvät asiallisesta optiikasta. Kun Jari Tervo osti sarvisankaiset silmälasit, tapahtui väistämätön. WSOY maalautti hänestä muotokuvan kustantamon seinälle.

Mitä Urho Kekkonen olisi ollut ilman silmälaseja? Olisiko Juhani Suomen kirjoittamasta elämäkertasarjasta tullut laseitta ohut? Kun Kekkosen valta kasvoi, silmälasit suurenivat.

Hän aloitti 1920-luvun ylioppilaspolitiikassa pienillä ja pyöreillä. Silmälasit jykevöityivät 1950-luvun pääministerikaudella. Pokissa oli vahva yläosa ja vaalea alaosa, mikä antoi tuuhean vaikutelman venäläismallisista kulmakarvoista.

Kun Ahti Karjalainen osti samanlaiset, Kekkonen alkoi käyttää Buddy Hollyja. Ne päässä mentiin pari ensimmäistä presidenttikautta.

1970-luvulla Kekkosen haukankatse haravoi suomalaista yhteiskuntaa niin laajalti, että vain tv-ruutupokat tarjosivat esteettömän näkökentän.

Itse aloin käyttää samoihin aikoihin laseja kuin Kekkonen lopetti. Presidentin erosta oli kulunut kaksi vuotta, kun pääsin valitsemaan ensimmäiset silmälasini kahden mallin väliltä.

Tarjolla olivat pyöreähköt rautarillit ja harjateräksestä ja polttolasista koottu pilottimalli, joka kesti kaiken paitsi jalkapallon pääpelin. Saattoi niitä malleja olla muitakin.

Päädyin pilotteihin neljä kertaa peräkkäin.

Historia tuomitsee jälkikäteen kaksi asiaa: hallitsijat ja silmälasimuodin.

Näin:

Kekkonen pysyi vallassa liian pitkään. Sukulaisilla on vanhoissa valokuvissa aina hassut kakkulat.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.