Kiinalaiset temppelinharjalla

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 19.03.2010 19:27

Kirjoittajan kolumnit

Suurpoliittinen kiista Iranin ydinohjelmasta saa uusia sävyjä YK:n turvallisuusneuvoston kahden pysyvän jäsenen Yhdysvaltain ja Kiinan välien kiristyttyä.

Kiinaa närkästyttävät Yhdysvaltain 6,4 miljardin dollarin asekaupat Taiwaniin, kiinalaisille renkaille Yhdysvalloissa määrätyt tuontitullit, Tiibetin hengellisen johtajan dalai-laman pääsy Valkoisen talon vieraaksi sekä amerikkalaisten vaatimukset Kiinan internet-sensuurin purkamisesta ja valuutan kelluttamisesta.

KIINAN ulkopolitiikkaan on perinteisesti kuulunut kansallisen itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden korostaminen. Näiden periaatteiden Kiina katsoo suojanneen paitsi itseään myös viimekädessä koko kansainvälistä yhteisöä. Ajatus pakotteista on aina ollut kiinalaiselle diplomatialle vieras.

Kiinan mukaan uusien pakotteiden määrääminen Iranille vaikeuttaisi ydinohjelmakiistan diplomaattisia ratkaisuyrityksiä. Yhdysvallat on tuloksetta yrittänyt viestittää Kiinalle, ettei ydinaseilla varustettu Iran olisi Kiinankaan etujen mukaista.

Turvallisuusneuvostossa Kiina on nyt jäämässä yhä selvemmin yksin, kun Venäjäkin on antanut ymmärtää aiemman kantansa pakotteisiin olevan ainakin muuttumassa. Diplomatiassahan on mahdollista olla paitsi puolesta tai vastaan myös pidättyä.

Tilanne on uusi Kiinalle, joka kylmän sodan aikaisissa, usein veto-oikeuden käyttöön päättyneissä kiistatilanteissa pääsi tavallisesti hyötymään piiloutumalla Neuvostoliiton/Venäjän selän taakse. Enää se ei kävisikään päinsä.

PELISSÄ ON luonnollisesti mukana myös maailman nopeimmin kasvavan talouden energiariippuvuus. Financial Times -sanomalehden mukaan Kiina ohitti Euroopan unionin Iranin tärkeimpänä kauppakumppanina jo vuonna 2008. Iran on Kiinan kolmanneksi tärkein öljyntoimittaja ja täyttää Iranin-Kiinan kauppakamarin mukaan 11 prosenttia Kiinan energian tarpeesta.

Iran on ollut Kiinalle hyvä kumppani. Tukholman rauhantutkimusinstituutin Siprin tuoreen vuosikatsauksen mukaan Iran on viisi viime vuotta ollut Kiinan aseteollisuuden toiseksi suurin asiakas. Iranin osuus oli 14 prosenttia Kiinan koko aseviennin arvosta vuosina 2005-2009.

Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin taannoisen Lähi-idän matkan yhtenä tavoitteena oli taivutella Iranin naapurimaita toimittamaan omaa öljyään Kiinalle madaltamaan kiinalaisten kynnystä liittyä Iranin pakoterintamaan. Yhdysvaltain tavoite tuskin täyttyy, sillä Kiinan kommunistijohdolle talouden valtavat kasvuluvut ovat paras vallan oikeutus. Ja talouskasvun ja kansalaisten tyytyväisinä pitämisen edellytys on puolestaan häiriötön globaali energiastrategia, jossa pitää koko ajan etsiä uusia kumppaneita eikä vanhojenkaan suhteen ole varaa olla liian nirso.

Kasvun rajuus lisää Kiinan haavoittuvuutta, joten status quo palvelee sitä parhaiten. Mikä tahansa sotilaallinen hyökkäys Iraniin nostaisi öljyn hinnat tasolle, joka ajaisi maailmantalouden uuteen taantumaan. Ja silloin kiinalaisetkin olisivat häviäjiä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.