Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
21.04.2008 20:08
Kolumni
Kiitos työsulku, Stanley cup matkaa jälleen uuteen osoitteeseen
Tomi T. Turunen
Kirjoittajan kolumnit
NHL:n työsulku oli parasta, mitä pohjoisamerikkalaiselle jääkiekolle on tapahtunut, sitten jäähalleihin siirtymisen.
Meneillään oleva kolmas pudotuspelikevät jälkeen uuden syntymän, on jälleen osoittanut, että tarjokkaita Stanley cupin voittajiksi on yhtä paljon kuin pudotuspeleihin selvinneitä joukkueita tai jopa enemmän. Niin tiukasti viimeisistä paikoista kahdeksan joukkoon sekä idässä että lännessä miteltiin.
Viime kauden loppuottelijat, mestari Anaheim Ducks ja kakkonen Ottawa Senators pelattiin kesälomille jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.
Edellisvuoden finalisteilla Carolina Hurricanesilla ja Edmonton Oilersilla ei ollut edes asiaa kauden huipentumaan.
Kun kolmen kauden aikana finaaleja pelataan kuudessa eri kaupungissa, on sarjan urheilullinen mielenkiinto kiistaton.
Yllätyksellisyys on palannut taalakaukaloihin. Kun joukkueiden välinen palkkakuilu on pienentynyt, muuttuvat suhdanteet aiempaa nopeammin.
Esimerkiksi viime kauden jumbojoukkue Philadelphia Flyers satsasi viime kesänä rajusti ja hivuttautui heti pudotuspeleihin. Pittsburgh Penguins roikkui vuosia vain muiden kiusattavana. Nyt se on vahva ehdokas mestariksi.
Isompien lajien puristuksessa operoiville NHL-organisaatioille sarjan tasoittuminen on mannaa. Nyt jokaisessa seurassa pystytään vakavalla naamalla markkinoimaan joukkuetta, jolla on mahdollisuus selvitä pudotuspeleihin.
Viime kaudella uransa huipentumaksi mestaruuden hankkineen Teemu Selänteen paluu Ankkojen kultalammelle ei mennyt niin kuin suomalainen unelmoi.
Selänne yritti lopettaa huipulle, väistyä mestarina ja keskittyä alle nelikymppisenä eläkeläisen elämään.
Suomalaiselle Salamalle kävi niin kuin liian monelle muullekin. Kun ei ole elämässään tehnyt mitään muuta kuin urheillut ammatikseen, ei arki ilman hikisiä pelikamppeita, pukuhuoneen juttutuokioita tai tuttua päivärytmiä tunnukaan hallittavalle. Rutiinejaan on vaikea rikkoa.
Selänne sinnitteli tammikuun loppupuolelle ennen kuin palasi ja pelasi varsin pian vanhaan malliin. Sen enempää Selänteen kuin Scott Niedermayerinkaan paluu ei kuitenkaan auttanut Ducksia. On jääkiekon onni, ettei menestyvää joukkuetta rakenneta niin, että joukkueen tähdet valuvat kaukaloon, kun puolet sesongista on tahkottu.
Tunnette kliseen, joka julistaa kevään olevan jääkiekkoilijan parasta aikaa. Vaikka Suomen maajoukkueen mahdollisuudet Kanadan MM-kisoissa paranisivat merkittävästi Selänteen liittyessä joukkueeseen, toivon, että hän valitsee toisin.
Minun silmissäni Selänne poimii irtopisteet, kun ilmoittaa Leijona-johdolle kohteliaasti, että ura on ohi - lopullisesti.
Heinäkuussa 38 vuotta täyttävä Selänne on pelannut NHL:ssä 15 upeaa kautta ja 1 067 runkosarjaottelua. Se riittää kyllä.
On aika eläkeläisen arjelle.
Kotona kasvavat Eemil, Eetu, Leevi ja Veera keksivät varmasti mielellään virikkeitä, jotka pitävät isän vetreänä ja ihan ympärivuotisesti.
