Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
10.03.2010 17:37
Kolumni
Kiusataanko myös korkeakoulussa?
Maili Pörhölä
Tuoreimmat kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista kahdeksaa prosenttia kiusataan vähintään kerran viikossa. Lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin oppilaista kiusaamista kokee kaksi prosenttia ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista viisi prosenttia.
Korkeakoulussa esiintyvää kiusaamista selvitettiin ensi kertaa valtakunnallisesti vuonna 2008 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa. Minulla oli tilaisuus liittää kyselyyn osakokonaisuus, jolla selvitettiin opiskelijoiden kiusaamiskokemuksia peruskoulun ja korkeakouluopintojen aikana. Yli viisi prosenttia korkeakoulussa opiskelevista kertoi opiskeluaikanaan olleensa yhden tai useamman muun opiskelijan loukkaamisen, vahingoittamisen ja syrjimisen kohteena "melko paljon" tai "hyvin paljon". Lähes kaksi prosenttia kertoi itse kiusanneensa opiskelutovereitaan.
Suhteutettuna Jyväskylän yliopiston opiskelijamäärään tämä tarkoittaisi, että noin 700 opiskelijaa olisi toistuvan kiusaamisen kohteena. Kiusaaminen oli ammattikorkeakoulussa yleisempää kuin yliopistossa. Eniten kiusaamista kokivat ammattikorkeakoulussa opiskelevat naiset.
ALKAVATKO opiskelijat sitten kiusata tai syrjiä jotakuta sattumanvaraisesti? Voiko kiusaamisen kohteeksi päätyä kuka vaan, vai onko siinä havaittavissa jonkinlaisia jatkumoita yksilön elämässä? Tarkastelen näitä kysymyksiä aluksi siitä näkökulmasta, millaisia opintopolkuja koulukiusaamisprosesseissa mukana olleet olivat valinneet.
Korkeakouluopiskelijoista noin 20 prosenttia kertoi olleensa kouluaikanaan vähintään viikoittaisen kiusaamisen kohteena, useimmat heistä vuosien ajan. Alle neljä prosenttia kertoi koulussa itse kiusanneensa toisia "melko paljon" tai "hyvin paljon", kun taas peruskoululaisista seitsemän prosenttia kiusaa toisia. Koulukiusatut oppilaat päätyvät siis korkeakouluun suuremmalla ja toisia kiusanneet pienemmällä todennäköisyydellä kuin olisi syytä olettaa. Erityisesti yliopisto vetää puoleensa koulukiusattuja, vallankin miehiä.
Valitettavan monen kohdalla kiusaaminen jatkuu vielä korkeakoulussakin. Noin 50 prosenttia korkeakoulussa opiskelutovereitaan kiusanneista oli kiusannut myös koulutovereitaan. Vastaavasti yli 50 prosenttia korkeakoulussa kiusatuista oli ollut kiusaamisen kohteena jo koulussa.
Vain parissa yksittäistapauksessa rooli oli vaihtunut niin, että koulukiusattu oli alkanut korkeakoulussa kiusata tai koulussa toisia kiusannut oli korkeakoulussa päätynyt kiusatuksi.
MIKSI turvallinen kiinnittyminen uusiinkin vertaisyhteisöihin muodostuu vaikeaksi nuorille, jotka ovat mukana koulukiusaamisprosesseissa? Yksi selitys löytynee siitä, että kiusaamisen vuoksi nämä nuoret oppivat asemoimaan itsensä vertaisryhmänsä ulkopuolelle. He kokevat suhteensa ikäisiinsä etäisiksi, jopa vihamielisiksi tai pelottaviksi ja näkevät vertaissuhteet alisteisina. Lisäksi näiden nuorten puheviestintätaidot ja vuorovaikutusosaaminen kehittyvät puutteellisesti.
Kiusaamisen kohteena oleva oppilas joutuu kehittämään puolustautumisen, suojautumisen ja vuorovaikutuksen välttelyn taitojaan, mutta hänelle voi jäädä vakavia puutteita tutustumisen, ystävystymisen ja ryhmään liittymisen taitoihin. Toisia kiusaavalle puolestaan voi kehittyä vahvat vaikuttamisen taidot, mutta eettisen viestinnän ja toisten huomioimisen taitoihin voi jäädä puutteita tai niitä opitaan käyttämään valikoiden viestintäkumppanin mukaan.
Mitä me ajattelemme kiusaamisesta korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa? Onko se opiskelijoiden keskinäinen ongelma, johon korkeakoulussa ei enää voida puuttua? Onhan kyse jo aikuisopiskelijoista, jotka ovat enemmän tekemisissä keskenään kuin korkeakoulun henkilöstön kanssa. Vai ajattelemmeko, että kiusaamisongelmien välttämisessä on kyse työelämän vuorovaikutustaidoista, jotka jokaisen korkeakoulusta valmistuvan tulisi hallita? Eikö korkeakoulussa viimeistään tulisi oppia eettisesti vastuuntuntoista viestintäkäyttäytymistä? Eikö koko humanistisen sivistyksemme keskeisin indikaattori ole juuri se, miten tulemme toimeen keskenämme? Tätä sivistystä testataan erityisesti siinä, miten kohtelemme ihmisiä, joiden ajattelutavat, kokemukset ja arvomaailma ovat toisenlaiset kuin omamme.
Kirjoittaja on puheviestinnän dosentti ja yliassistentti Jyväskylän yliopiston Viestintätieteiden laitoksella.
