Kolumni
Kolme mitalia vaatisi aika paljon venymistä
Tomi T. Turunen
Kirjoittajan kolumnit
Ennen Barcelonan EM-kisoja on pakko toistaa kaikkien 2000-luvun yleisurheilun arvokisojen alta tuttua mantraa: potentiaalisten suomalaisten mitaliurheilijoiden joukko on ohuempi kuin koskaan.
Perinteisesti suurimmat menestyspaineet kantaneet keihäänheittäjät ovat olleet aiempiin vuosiin verrattuna vaisussa kunnossa, estejuoksun EM-kultaa puolustava Jukka Keskisalo on päkiävaivojensa jäljiltä kuin varjo entisestä ja moukarimies Olli-Pekka Karjalaisen kroppa on jumissa.
Suomen kolmen mitalin ja neljän pistesijan tavoite on kova, vaikka EM-tasolla kilpailu onkin monissa lajeissa, etenkin juoksuradalle, tuhdisti MM-taistoja köykäisempää.
Tavoitteen saavuttaminen vaatii venymistä. Keihäsmiesten on noustava rutiinitasoltaan ja pituushyppääjä Tommi Evilän on onnistuttava herkässä lajissaan.
Keihäsmiesten ja Evilän jälkeen mitan metsästyksessä siirrytäänkin yllätysosastolle. 50 kilometrin kävelijä Jarkko Kinnunen voisi armottomassa lajissaan tehdä samanlaisen yllätyksen kuin Janne Holmén kahdeksan vuotta sitten maratonin Euroopan mestaruudellaan.
Korkeushyppääjä Osku Torro pystyy superpäivänään parantamaan Suomen ennätystä. Niin tehdessään hän olisi lähellä mitalia.
Kaksissa edellisissä EM-kisoissa Suomen kisailmeen on kääntänyt postiiviseksi yllätyskultamitali. Sellaista huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä, jonka tittelistä sanan huippu voisi jo hyvin pudottaa pois, odottaa jälleen ja miksei odottaisi, jos menestystä ei Barcelonasta tule, on todennäköistä, että SUL:n johto pudottaa Mäkelän tittelistä myös sanan johtaja.
Kärjen kapeuden lisäksi suomalaista edustustason yleisurheilua leimaa myös edes EM-tasolle yltävien naisurheilijoiden vähyys. Barcelonaan matkaavasta 39 urheilijan joukkueesta vain seitsemän on naisia. Jokaiselle heistä selviytyminen finaaliin olisi venymistä.
Sinivalkoinen yleisurheilu pelaa Barcelonassa poikkeuksellisen isoilla panoksilla. Lajiliiton tulonmuodostuksen kannalta keskeiset kilpailut, Kalevan Kisat ja Suomi-Ruotsi-maaottelu ovat tänä vuonna molemmat ohjelmassa vasta arvokisojen jälkeen.
Mitaleitta jääminen Barcelonassa näkyisi varmasti tyhjinä paikkoina niin SM-kisojen katsomossa Kajaanissa kuin elokuun lopun Ruotsi-ottelussa Helsingin olympiastadionillakin. Yleisökato taas näkyisi suoraan liiton yhteistyösopimuksissa ja rahakirstussa. Pienenevillä resursseilla syöksyn oikaiseminen olisi vielä aiempaakin hankalampaa.
Koko suomalaisen huippuyleisurheilun tulevaisuutta ajatellen sopii toivoa, että EM-Barceloonaan asetettu optimistinen kolmen mitalin ja neljän pistesijan tavoite täyttyy. Menestys toisi elokuun kotimaan tapahtumiin virtaa ja saattaisi lisätä kiinnostusta viime vuosina pahasti joukkuelajien puristuksiin joutunutta yleisurheilua kohtaan.
Kirjoittaja on Savon Sanomnen urheilutoimituksen esimies.