Koomikko, imuri ja hutera puolustus

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 28.04.2010 21:28

Kirjoittajan kolumnit

SM-liigan avajaisristeily syyskuussa.

Joukkue-esittelyt pursuavat klassista lätkä-jargonia. Kaikki aikovat pelata omaa peliään. Taistelua riittää, mutta nöyrästi lähdetään liikkeelle. Joukkuehenkikin tuntuu olevan kaikkialla parempi kuin koskaan.

Sitten lavalle astelee TPS:n Kai Suikkanen. Mitenkäs on harjoittelu sujunut, mieheltä tivataan.

- No, tässä vaiheessa pitäisi tietysti vastata, että ollaan harjoiteltu paremmin ja enemmän kuin koskaan, Suikkanen aloittaa.

- Mutta sehän on umpipaskaa. Kahdesti päivässä me ollaan käyty voimistelemassa.

Kuulijajoukko räjähtää nauruun. Huumoria ei TPS:n leirissä ole näköjään hylätty, vaikka joukkue paalutetaan jokaisessa median kausiennakossa sijoille 8-12.

NYT NAURUNALAISIA ovat TPS:n sijaan nuo kausiennakot. Miksei kukaan nähnyt etukäteen mestarin suuruutta? Tässäkin lehdessä TPS lyötiin sijalle kymmenen, saatesanoinaan tyly toteamus: "materiaali ei vain riitä."

Eikä edes jälkiviisaus tunnu auttavan. Edelleen on pakko ihmetellä, miten tässä näin kävi. Eihän TPS:n materiaalin pitänyt riittää. Pelkän nimilistan perusteella turkulaiset eivät vieläkään herätä kauhua.

Erityisen haavoittuvalta vaikutti puolustus, etenkin kun konkari Aki Berg jäi sivuun loppukaudeksi. Mutta niin vain Joonas Järvinen, Veli-Matti Vittasmäki ja kumppanit hoitivat ruutunsa finaaleita myöten. Vaikka välillä nuorukaisten peli näyttikin ikään kuin selviytymiseltä.

Mutta vain välillä. Suurimman osan ajasta he uskalsivat pelata vahvuuksiensa mukaan. Sillä samalla kiekkokontrollilla, jolla menestyttiin myös nuorten sarjoissa. Ehkäpä ei-niin-pehmeäkätinen Berg olisi lopulta ollut suuremmissa vaikeuksissa esimerkiksi JYPin karvaajien kanssa.

Entäs TPS:n maalivahdit sitten? Kaksi täyttä arvoitusta ennen kauden alkua. Nuori Atte Engren muistetaan vielä Jyväskylässä lähihistorian pahimmasta mokasta. Vuoden 2006 A-nuorten välierissä Engren imaisi JYP-pakki Erkka Leppäsen omasta päästä lähettämän syötön.

"Tuosta pojasta ei tule koskaan mitään", jupisivat Hippoksen asiantuntijat tuolloin. Ihan niin kuin roolinsa kanssa tuskailleelle Ilari Filppulalle pari vuotta myöhemmin.

Ollen tuplasti väärässä.

MIKÄ TURKULAISTEN salaisuus sitten oli?

Roolitus. Juuri sen ansiosta TPS pystyi käyttämään kaiken materiaalissaan piilevän potentiaalin - ja vähän ylikin.

Jääkiekossa menestyminen vaatii hyviä pelaajia. Mutta yhtä tärkeää on valjastaa pelaajien taidot palvelemaan parhaalla mahdollisella tavalla joukkueen etua. Tässä TPS onnistui paremmin kuin muut.

Ja kappas, Filppula saatiin taas loistamaan. Ville Vahalahden johtajuus nousi esiin ja Lee Sweatt takoi pisteitä kuin riivattu.

Rakensipa Suikkanen vielä väkkärämäisen ja tehokkaan nelosketjunkin. Viimeistään "Mestiksen tähdiksi" nimetyn kolmikon Jarkko Hattunen - Marko Virtala - Antti Erkinjuntti myötä kiekkomedia risti Suikkasen todelliseksi valmentajaneroksi.

- No, fiksumpi valmentaja olisi löytänyt tuon ketjun aiemmin kuin välierissä, Suikkanen itse tyytyi letkauttamaan.

Ehkä. Mutta tyhmempi päävalmentaja ei olisi koskaan luottanut kyseiseen kolmikkoon. Kysykää vaikka Jokereista.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.