Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
11.05.2010 22:00
Kolumni
Kriisistä mestariksi
Heikki Kärki
Kirjoittajan kolumnit
Muistatteko vuoden 1992 MM-kisat?
E-hei, en tarkoita Suomen yllättävää hopeamitalia. En Keijo Säilynojan legendaarista rystyharhautusta, enkä Markus Kettererin lantiotuuletusta.
Tarkoitan maailmanmestari Ruotsia.
Alkulohkossa joukkue oli kriisissä. Saksalta tuli turpaan 2-5, Suomelta 1-3. Lisäksi Italia puolusti jalkapallotyyliin 0-0-tasapelin. Vasta nihkeä 4-4-vääntö Yhdysvaltojen kanssa pelasti ruotsalaiset jatkoon.
Sitten tahti muuttui. Puolivälierien kohtalonottelussa jäälle luisteli aivan eri joukkue. Yhteenhitsautunut Tre Kronor kaatoi siihen asti lyömättömän Venäjän 2-0.
Ja kun Peter Forsbergin, Mats Sundinin, Michael Nylanderin ja kumppanien vire kertaalleen löytyi, ei Ruotsia enää voinut pysäyttää.
Ensin sen sai tuta välierissä Sveitsi. Sitten loppuottelussa Suomi.
HUOMAATTE VARMAAN asiayhteyden.
Vaikka Suomen taival on ollut nihkeä ja kivinen, ovat tämänkin vuoden MM-kisat yhä kaikkien mahdollisuuksien turnaus. Alussa ei tarvitse voittaa kuin sen verran, että jatkopaikka lohkeaa. Myöskään vakuuttavuudella ei ole mitään arvoa, jos homma ei toimi puolivälierissä.
Tärkeintä on pelin kehittyminen. Siinä suhteessa Leijonat on kahden pelin perusteella oikealla tiellä. Etenkin taisteluilme päivitettiin nopeasti vastaamaan voittavan jääkiekon kriteereitä.
Konkreettisimmin muutoksen ilmaisi Jussi Jokinen Saksa-ottelun jälkimainingeissa.
- Lauantain pelin jälkeen ei paljon jääpusseja pukukopissa näkynyt. Tällä kertaa tilanne on toinen.
SILTI KYSYMYSMERKKEJÄ riittää.
Miten maalivahtien työnjako onnistuu? Huippupeliin vertynyt Petri Vehanen ansaitsi kiistatta pelipaikkansa täksi illaksi, mutta miten toimitaan jatkossa? Pekka Rinne oli kuitenkin ennen turnauksen alkua ykkösvahdin asemassa.
Sekä Rinne että Vehanen tunnetaan hyvinä joukkuepelaajina, joten Leijonien yhteishenkeä kilpailutilanne ei myrkytä. Mutta saadaanko maalivahdeista paras hyöty irti siten, että pelipaikka pitää lunastaa joka ottelussa erikseen?
Entä se isompi kysymys. Miten ratkaistaan krooninen tehottomuus?
Jukka Jalonen ihmetteli eilen, miten samat miehet osuivat viimeisessä EHT-turnauksessa joka kuudennesta maalipaikasta. Nyt yhteen onnistumiseen tarvitaan ainakin 20 tilannetta.
Vastaus on simppeli. Nyt pelataan jääkiekon MM-kisoja. Turnausta, joka venytetystä rakenteestaan, jokavuotisuudestaan ja pelaajien kieltäytymisaallosta huolimatta on Suomessa huippusuosittu.
Tuon suosion pelaajat aistivat. He haluavat onnistua. Haluavat tehdä itsestään sankareita. Mutta samalla he pelkäävät epäonnistumista.
Maalinteon näkökulmasta yliyritys ja pelko ovat huono yhdistelmä. Sivutuotteina kun tulevat väkinäisyys, puristus ja hätäisyys. Jos niistä ei päästä eroon, on Suomen turha uneksia vuoden 1992 toisinnosta. Etenkään Ruotsin näkökulmasta.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.
