Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
05.03.2010 23:44
Kolumni
Kuka muistaa hyvinvointivaltion nimeltä Uruguay?
Katri Nieminen
Kirjoittajan kolumnit
Atlantin valtameren rannikolla sijaitsee valtio, jota kutsuttiin aikanaan Etelä-Amerikan Sveitsiksi, koska se onnistui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä luomaan vauraan ja vakaan hyvinvointivaltion. Tämä maa on hiukan yli kolmen miljoonan asukkaan Uruguay.
1950-lukuun mennessä Uruguay laskettiin yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista. Sen tuotteille lihalle, villalle ja nahkalle löytyi kysyntää, ja talouden kasvulla pystyttiin kustantamaan kansalaisille korkea koulutus sekä kattava sosiaaliturvajärjestelmä.
Uruguayn tuotteiden kysyntä loppui kuitenkin kuin seinään 1950-luvun alussa. Kansalaisten ostovoima väheni, ja maa alkoi heittelehtiä keskenään riitelevien poliittisten ryhmien kiistoissa. Talouskriisi johti inflaatioon, kasvavaan köyhyyteen ja sosiaaliseen ja poliittiseen kaaokseen. Rohkeutta tehdä tarvittavia taloudellisia uudistuksia ei löytynyt. Nyt Uruguaysta vitsaillaan löytyvän maailman koulutetuimmat taksikuskit. Maassa on edelleen hieno koulutusjärjestelmä ja sosiaalipalvelut, mutta ne eivät tuo työtä ja toimeentuloa.
SUOMEN bruttokansantuote supistui viime vuonna 7,8 prosenttia. Edellisen kerran yhtä raju sukellus nähtiin 1918.
Paraikaa kuulemme uutisia ahtaajien lakosta, jonka johdosta juuri pysäytettiin Jämsässä kolme paperikonetta. Metsäteollisuus ry arvioi, että metsäteollisuuden vientituloja menetetään 30 miljoonaa euroa jokaisena lakkopäivänä. Lakosta on ennustettu tulevan pitkä.
Suomen väestö vanhenee nopeimmin Euroopassa, ja suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa työmarkkinoilta lähtee enemmän väkeä kuin sinne tulee. Kuitenkin samaan aikaan myös työttömyys nousee, kun yhä useamman suomalaisyrityksen uudet työpaikat syntyvät maan rajojen ulkopuolelle.
1990-luvun laman jälkeen saimme nopeaa nostetta it-kuplasta Nokian vauhdittamana. Nyt kuplan kimallus on jo haihtunut. Aikakauden monumenttina nököttää entinen Nokian toimitalo Jyväskylän Mattilanniemessä. Koko Suomessa, kuten myös Keski-Suomessa, etsitään nyt kiivaasti uutta rahasampoa, mutta 1990-luvun Nokian tapaista hyvinvoinnin takojaa ei ole nyt näkyvissä. Ei vielä.
Keski-Suomen tukijalkoja ovat perinteisesti olleet paperiteollisuus ja puutuoteteollisuus. Näillä aloilla osuus maakunnan työpaikoista on noin kaksinkertainen verrattuna koko maahan. Lähes yhtä vahvoja erikoistumisaloja ovat metsätalous sekä kone- ja laiteteollisuus. Myös koulutusalan työpaikkoja on Keski-Suomessa selvästi enemmän kuin koko maassa.
Korkea koulutus yhdistettynä tulevaisuuden energiateknologiaan ja uudistuvaan metsäteollisuuteen saattaa hyvinkin vielä tuoda uutta nousua Suomeen, Keski-Suomeen ja Jyväskylään.
1950-LUVUN URUGUAY ja 2010-luvun Suomi ovat ja eivät ole samalla viivalla tilanteessa, jossa vienti on romahtanut. Uskon ja toivon, että suomalainen niin palkansaaja kuin työnantajakin näkee tässä hetkessä lyhytjänteistä oman edun tavoittelua pidemmälle ja rakentaa Suomea, jolla on taas jaettavaa yksilöilleen. Nyt pitäisi tehdä työtä yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi, jotta Uruguayn tie ei olisi meidän tiemme. Varaa keskinäiseen nokitteluun ja riitelyyn ei ole.
