Kuka sotisi puolestamme?

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 06.09.2010 17:10

Kirjoittajan kolumnit

Vihreät esittelivät viime viikolla asevelvollisuuslinjauksensa, joka avaa väyliä monenlaiselle väittelylle. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole, yksinomaan kiistoja.

Rooman sotilasmahti perustui aluksi kansalaisten asevelvollisuuteen, lopulta ammattisotilaisiin barbaarikansoista. Kun nämä rajojen legioonat alkoivat esiintyä valtakunnan herroina, se tiesi loppua Rooman imperiumille.

Euroopassa palkka-armeijoita käytettiin yleisesti Ranskan suureen vallankumoukseen saakka. Brittiläinen imperiumi nojasi ammattisotilaisiin menestyksellisesti viime vuosisadalle saakka.

Myös asevelvollisarmeijoiden tulokset vaihtelevat. Neuvostoliiton/Venäjän asevelvollisarmeijan tehottomuutta on usein todisteltu, toisaalta Israelin vastaavan armeijan tehokkuutta ei juuri epäillä. Palkka- ja asevelvollisarmeijoiden kustannus-hyöty -vertailut lukemattomine muuttujineen ovat loputon suo.

VAIKEAA siis on, myös rivikansalaisille. Monissa kansalaiskommenteissa puolustusproblematiikan uskotaan ratkeavan luonnostaan, "kunhan olemme sotilasliitto Naton jäseniä". Sellaisiahan useimmat asevelvollisuudesta luopuneet Euroopan maat ovat. Siksi on syytä silmätä tuon sotilasliiton kiistattoman johtajan, Yhdysvaltain käytäntöä.

Suomalaisille jo sotilasvalan kaava kertoo, että puolustusvoimiemme tehtävä on oman maaperän koskemattomuuden puolustaminen. Amerikkalainen sen sijaan vannoo "taistelevansa Yhdysvaltain vihollisia vastaan". Yhdysvaltain politiikkana on aina ollut käydä sotansa muualla kuin omalla maaperällä.

Yhdysvallat luopui yleisestä asevelvollisuudesta Vietnamin sodan jälkeen. Nyt puolustusvoimien palveluksessa on noin prosentti amerikkalaisista. He eivät kuitenkaan edusta mitään läpileikkausta kansasta. Rekrytoinnin kriteerejä on jouduttu madaltamaan niin, että jo yli 40 prosenttia värvätyistä on etnisiä ja rodullisia vähemmistöjä. He ovat hakeutuneet armeijaan, kun muutakaan väylää ei ole. Kun noin puolella 18-21-vuotiaista amerikkalaisista on korkeakoulutason opintoja, puolustusvoimain henkilöstössä vastaava luku on kuutisen prosenttia.

Näin yhteiskunnalta vähiten saaneet joutuvat kantamaan verisimmän vastuun yhteiskuntansa vaarallisimmista tehtävistä. Samalla heillä on näistä lähtökohdistaan johtuen vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa hallituksensa kulloiseenkin seikkailupolitiikkaan. Kyse on siis kaunistelemattomasti luokka-armeijasta, jossa prolet sotivat muiden puolesta.

Luvut esitellyt Keijo Korhonen kirjoittaa, että jos asevelvollisuus olisi yhtäläinen ja yleinen, kaikki nuoret joutuisivat jakamaan sodan raaimman rasituksen, demokraattisesti. Tähän parhaiten koulutettu ja entistä enemmän elämältään odottava amerikkalaisnuoriso ei tietenkään suostu, ja sen tietää maan johtokin. Niinpä Washingtonissa ollaan hyvillään minkä tahansa uuden liittolaismaan jokaisesta "hyödyllisestä idiootista", joka luulee kaatuvansa vapauden tai demokratian puolesta läntisen suurvaltansa siirtomaasodissa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.