Kolumni

Kuntaliitos vai jotain muuta?

19.7.2010 00:01 Esa Kilponen

Heinänteko ja helteet toivat tarpeellisen mietintätauon Viitasaaren ja Pihtiputaan kunnallispoliittiseen vääntöön. Se on tarpeen, sillä päättäjien puntarissa on tärkeitä, jopa historiallisia asioita.

Peruskysymys on, toteutuuko viiden kunnan suurliitos Viitasaaren, Saarijärven, Kannonkosken, Kivijärven ja Kyyjärven kesken vai jatkuuko Viitasaaren ja Pihtiputaan yhteistyö Wiitaunionissa.

VIIDEN kunnan liitossopimusluonnos pisti vipinää Wiitaunionin pelastajiin. Syntyi pelastusoperaatio, jossa hengenpelastajina toimivat kahden kunnan valtuustoryhmien puheenjohtajat.

Marssijärjestyksessä sujuvasti ohitettiin hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajat. Ehkä hyvä niin, olivathan johtajat tahkonneet asioita 1,5 vuotta ilman tulosta.

Vastatakseen kuntaliitoksen haasteesiin Wiitaunionin pitää luoda nahkansa uudestaan. Se voi olla byrokraattinen ja päätöksentekojärjestelmältään tehoton, mutta yhteistyörakenteet on jo hiottu erittäin pitkälle.

KUN katsotaan huomisen sijaan ylihuomiseen, niin kuntaliitos tulee väistämättä jossain muodossa. Tämän tunnustaa suurin osa päättäjistä, mutta muutosta pelätään. Viiden kunnan liitos - vaikka ryhmitys olisi ei-luontevakin - voi parhaimmillaan olla alkurysäys uudelle ajalle. Muutaman vuoden päästä siihen liittyisi tai liitettäisiin muitakin kuntia alueelta.

Pohjanmaa voi olla vaihtoehto Pihtiputaalle ja Kinnulalle, mutta haluavatko kuntalaiset sitä, on toinen kysymys.

Kuntaliitos ei silti ole taikasana. En usko, että lääkärijonot tai kuntien rahoitusongelmat poistuvat, jos alueella on vain yksi kunnanjohtaja.

Onkin omituista, että palveluiden järjestämisestä ja yhteistyön lisäämisestä puhuttaessa aina ensin otetaan tarkasteluun kuntarajojen muuttaminen. Itse asia eli palveluiden tuottamistapa jää taka-alalle. Näin syntyy helposti pattitilanteita.

Mikään yllätys ei ollut, että kuntajakoselvityksessäkin ensimmäinen konkreettinen esitys oli yhdistymissopimus. Mitäs me sanoimme, voivat hihkua selvityksestä sivuun jättäytyneet itsenäisyyttä itseisarvona pitävät "änkyräkunnat".

Kuntaliitos vai saumaton itsenäisten kuntien yhteistyö, kertarysäys vai uudenlainen aluekunta, ison edut vai pienten tehokkuus, kukapa osaa vastata, mikä täällä pitkien etäisyyksien alueella on realismia ja mikä idealismia.

PIHTIPUTAAN kunnallispolitiikassa kuohuu pinnan alla. Kunnanjohtaja Erkki Nikkilä veti monesta syystä johtopäätöksensä ja päätti irtisanoutua. Tuo päätös harmittaa monia, sillä hän on pidetty ja osaava yhteistyön takuumies.

Viitasaaren ja Pihtiputaan päättäjät yrittävät vielä saada Nikkilää pyörtämään päätöksensä. On jopa puhuttu kahden kunnan johtajuudesta. Pää ei kyllä hevin käänny, ellei muutoksia tapahdu pihtiputaalaisessa luottamushenkilöiden toimintatavoissa, kenties päättäjäpaikoillakin.

Sota ei tietenkään yhtä miestä kaipaa, mutta jos menneisyys on suunta, jonne ensin katsotaan, eikä tulevaisuuteen, minne sellainen kunta on menossa?

Kirjoittaja on Viitasaaren aluetoimituksen esimies.