Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
26.02.2010 20:29
Kolumni
Kyllä kansa sotahommat tietää
Tapani Luotola
Kansantaloustieteilijä Panu Poutvaaran mielestä työuria voisi pidentää luopumalla yleisestä asevelvollisuudesta. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Korkeaoja (kesk.) taas pitää talouteen tuijottamista liian kapeana näkökulmana, koska asevelvollisuus voi tuottaa "muuta yhteiskunnallista hyvää", jonka pitäisi myös näkyä arvioissa (
Yle 19.2.).
Nämä ovat kaksi eri ajatusmaailmaa. Korkeaojan puhe "yhteiskunnallisesta hyvästä", kääntyy Poutvaaran kommenteissa "henkilökohtaiseksi hyötymiseksi". Ranskalaista filosofia Jean-Francois Lyotardia mukaillen Korkeaoja näyttää nojautuvan jonkinlaiseen "suureen kertomukseen" yhteiskunnasta, kun taas Poutvaaralla postmoderni epäluottamus "metakertomuksiin" korvautuu utilitarismilla.
TEEMA kertautui Ylen netissä virinneessä laajassa keskustelussa. Yleisen asevelvollisuuden puoltajilla korostui geopolitiikka ja terve valtarealismi, myös työvoimapolitiikassa:
"Näyttäkää ne työtehtävät, joissa sitä uraa voisi tehdä."
"Työuralla tarkoitetaan sitä aikaa, jolloin ollaan osakkeenomistajille rahaa tahkoamassa. Myös lasten teko ja hoito on erittäin hyödyllistä työtä, mutta se lyhentää työuria."
"Jokaisella maalla on armeija, joko oma tai vieras. Kyllä tänne jonkin toisen maan armeija tulee ja ihan ilmaiseksi. Vertailu Ruotsiin on turhaa. Ruotsilla on itänaapurina maailman paras maa, toisin kuin Suomella."
Tukea tuli myös Virosta:
"Täällä luotetaan siihen, että kyllä Nato auttaa tositilanteessa. Tosiasia on, että kukaan ei lähde toisen sotia sotimaan, suomalaisten on turha luulla, että joku muu tekee sen puolestanne".
OMAN elämän hallinta korostui puheissa, joissa yhteiskunta näyttäytyi vapauksien mahdollistajana. Palkka-armeijassa "
vapaaehtoiset voivat vapaasti simputella toisiaan".
"Armeija voisi kestää kolme kuukautta, se ei viivästyttäisi jatko-opintoja. Armeijan voisi hoitaa pois kesäloman aikana."
"Pitää keskittyä elämään ja siihen mitä osaa, kaikki muu on ajanhaaskausta, sen huomaa sitten kun täyttää 50."
Vastuun yhteiskuntaa korostavia harmitti tämä "
vallitseva kermapersetissiposkisten narisijoiden" mielihyväperiaate:
"Moni nuori lusmuaa pari vuotta lukion jälkeen kaikenmaailman turhanpäiväisillä reppureissuilla ja sitten itkee, kun pitäisi edes jotain tehdä isänmaan hyväksi. Mitä sieltä reppureissuilta saa: kiva kokemus ja muutama trooppinen loinen."
"Me"-väki näki kieltämättä monet asiat "minä"-puolta laajemmin. Sotaväki sosiaalistaa, mutta sota myös lyhentää monien työuraa - lopullisesti:
"Armeijakin on joillekin paikka, jossa edes joku välittää."
"Turvallisuutta ei voi ostaa rahalla, se täytyy tuottaa itse. Joskus on tehtävä ikäviäkin asioita yhteiseksi hyväksi."
Mutta yleinen ja yksityinen osaavat mennä limittäinkin:
"Veikkaanpa, että armeija pidentää omaa työuraani. Ennen armeijaa en juuri kuntoillut."
tapani.luotola@
keskisuomalainen.fi
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.
