Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
13.04.2010 21:33
Kolumni
Lämpimät terveiset Kanarialta
Tero Karjalainen
Kirjoittajan kolumnit
Kävin äsken Kanarian saarilla, mikä ei Eu-Suomessa ole kosmopoliitin valinta.
Kanaria on kevyttoppapuku Elloksen luettelossa. Jo varatessa tietää, mitä saa. Asiallisen lämpötilan, kepeää olemista ja massaan sulautumisen edut. Kukaan ei tuijota, vaikka paidassa lukisi Käylän Osuuspankki.
Toista on travellereilla. He metsästävät Intiassa tai oudoilla saarilla laumoittain yksilöllisiä kokemuksia. Kaikilla on samanlaiset sandaalit, jotka hiertävät iltapäivässä varpaanvälin rajuun kuvauskuntoon Facebookissa jaettavaksi.
Ilmaville remmikengille ei Kanarialla naureta.
Madventures-tv-ohjelman seikkailijat antavat ymmärtää, että olen ummehtunut liian kauan kotimaisessa taajamassa.
WSOY:n tulevan syksyn kirjallisuuskatalogin kannessa Riku Rantala ja Tuomas Milonoff poseeraavat lokaali rätti päässä eksoottinen alkuasukasheimo kulissinaan. Kansainväliset seikkailijat ovat juuri syöneet sonnin siitintä, koska nykyaikaisen ihmisen kuuluu kerätä kokemuksia ennen asuntolainaa.
Kanarialla tilasin itselleni pitsan neljällä täytteellä. Aterian vuoksi ei edes tarvinnut uhrata rotkoon paria kuvauskalustoa kantavaa sherpaa.
Madventuresin Rantala ja Milonoff purkavat jännittäviä kokemuksiaan syksyllä ilmestyvässä teoksessa Mad Cook - Kulinaristinen seikkailukirja. Kirja on jo etukäteen ajatellen järkyttävän pitkästyttävää luettavaa kahdesta helsinkiläisestä narsistista, joille hämmentyneet köyhät kantavat talvivarastojaan syötäväksi.
Matkakertomukset ovat usein tylsää kirjallisuutta. Kaikki kokevat lomalla jotain erilaista kuin kotimaisessa taajamassa, vaikka istuisivat viikon kaislatuolissa bungalovin uima-altaalla.
Vaikka kulutin lentomatkalla turhaan fossiilisia polttoaineita, arvostin Kanarialla itsessäni sitä, että lomailin turisteille varatulla alueella, enkä tunkenut auringossa elähtänyttä turpaani sellaisten sekaan, jotka ansaitsevat elää rauhassa omaa elämäänsä.
Yksi Suomen varjelluimmista kliseistä on, että matkailu auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Erilaisuutta voi normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ymmärtää ilman, että tuijottaa ulkomailla ulkomaista ihmistä.
En tunne kovin tarkoin esimerkiksi puolalaisen taulukauppiaan elämää, mutta ymmärrän ilman ihanaa reissufiilistäkin, että jollain on ihmisen elettävä.
Olen toki itsekin syyllistynyt paikalliselämysten kokemiseen.
Toljotin Färsaarilla valaanpyyntiä, vaikka saarelaiset olisivat selvinneet urakastaan mainiosti ilman valaan leukaluuta matkamuistoksi sahaavaa suomalaista rillipäätä.
Nyt alkaa arveluttaa esiintyä Kanarian-matkailun puolustajana. Kanaria matkakohteena on niin totaalisen out, että saa pelätä sen olevan jo in.
Helsingissä asuva ystävä kertoi, että viikon ryhmämatka aurinkovarmalle alueelle saa tuttavapiirin tyrskähtelemään epäuskoisesti, kun omatoimireissu Tokioon tai Kuubaan hädin tuskin ylittää kommentointikynnyksen.
Kun naapurin Saimikin palasi Etelä-Amerikasta kukoistavana patikkaihmisenä, perinteisellä Kanarian-matkalla voi jo säväyttää piirejä.
