Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.03.2010 22:57
Kolumni
Mäkihyppytapahtuman pitäisi siirtyä nykyaikaan myös montussa
Tomi T. Turunen
Kirjoittajan kolumnit
Tiistai-iltana Puijon mäkimontussa oli normaalia suurempien piirikunnallisten kisojen tunnelma. Siellä olisi voinut olla paljon enemmän, sillä paikalla olivat kaikki lajissaan maailman parhaat vastikään kahta olympiavoittoa Vancouverissa juhlineen Sveitsin Simon Ammannin johdolla.
Mäkihyppyä on kehitetty Kansainvälisen hiihtoliiton lajipomo Walter Hoferin valtakaudella vahvasti television ehdoilla ja siinä itävaltalainen esikuntineen on onnistunut hyvin. Paikan päällä montussa kisaa seuraavan yleisön palvelussa eletään kuitenkin edelleen menneisyydessä.
Kisamakkaran, raittiin ilman ja tuttujen kavereiden lisäksi montussa ei ole tarjolla lisäarvoa, jonka takia sohvaltaan kannattaisi nousta.
KUULUTTAJA KERTOO, mitä kertoo ja heti kun ehtii, mutta kokonaisuudessa kotona television ääressä tapahtumasta nauttiminen on valitettavasti paljon helpompaa.
Mäkihyppytapahtumalla on paikan päällä tukku valtteja, joita valitettavasti esimerkiksi Puijolla ei riittävästi hyödynnetä. Television katsojille tarjotaan heti hyppyjen jälkeen urheilijoiden haastatteluja. Paikan päällä haalareissaan huoltokoppien kätköihin lompsivat mäkimiehet saattavat tarjota jollekin fanille nimikirjoituksen tai pysähtyä valokuvaan, mutta valtaosa yleisöstä ei saa hyppääjistä irti mitään.
Esimerkiksi mäkiviikolla urheilijoita haastatellaan myös paikalla olevalle yleisölle. Miksei niin toimita Kuopiossa? Yleisöä palvelemassa on montussa videotaulu, mutta se ei tarjoa mitään muuta kuin televisiolähetystä ilman selostusta. Kansa kaipaa taustoja ja tarinoita.
PUIJON OSAKILPAILUSSA käytössä ollut tuulikompensaatio asettaa paikan päällä kilpailua seuraavalle yleisölle uudentyyppisen haasteen. Kotona televisiosta hyppyyn tulossa oleva tuulivähennys näytetään usein jo ilmalennon aikana ja tavallisesti aina ennen hyppääjän pisteitä. Näin kotikatsoja voi heti laskea melko tarkasti mille sijalle hyppääjä menee.
Esimerkiksi tiistai-iltana Puijon montussa jännitys hyppääjän sijoituksesta sen sijaan alkoi usein vasta sitten, kun hyppy oli mitattu ja tyylipisteet annettu. Seuraavaksi odotettiin tietoa tuulikompensaatiosta.
Kun mäkimontussa kisaa katselevalle urheilujännärille ei ole tarjolla tuuligrafiikkaa eikä tulossa olevia hyvitys- tai vähennyspisteitä, on melkoinen yllätys, kun hyppääjät läsähtävät alastulorinteeseen vain puolen metrin etäisyydelle toisistaan ja yhtä tyylikkäästi, mutta toinen menee kärkeen ja toinen heilahtaa seitsemänneksi.
OLEN SEURANNUT mäkikisoja Saksassa, Itävallassa, Norjassa, Sloveniassa, Italiassa ja Japanissa. Peruselementit ovat kaikkialla samat, mutta jostakin syystä hurmioituneeseen tunnelmaan suomalaisessa kisakatsomossa ei päästä. Kansanluonnetta on mahdoton muuttaa, siksi pitäisi kehittää tuotetta, jota kansalle myydään.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies.
