Kolumni
Maksuton koulutus on pienen Suomen vahvuus
Susanna Huovinen
Kirjoittajan kolumnit
Yliopistomaailmaa on ravisteltu viime aikoina lujasti. Emme eduskunnassa olleet vielä toipuneet yliopistolain aiheuttamasta kuohunnasta, puhumattakaan rahoituksen ongelmista, kun jo pukkasi yliopistojen lakonuhkaa ja työryhmistä lukukausimaksuja. Koulutuspolitiikan aiheita sinkoilee sitä vauhtia, että monet kyselevät, onko homma kenenkään hanskassa.
Me demaritkin olimme laittamassa liikkeelle yliopistolakiuudistusta. Moni meillekin tärkeä asia eteni uuden lain myötä; yliopistot saivat lisää joustavuutta ja erilaiset yhteistyömahdollisuudet paranivat, mutta mielestämme hallitus meni joissakin asioissa liian pitkälle. Ulkopuolisten enemmistö hallituksessa olisi vaatinut laajemman pohdinnan ja ehkä kokeiluvaiheen.
Rahoituksessa olisimme toivoneet hallitukselta pitkäjänteistä ratkaisua. Tätä edellyttäisi myös hyvä henkilöstöpolitiikka.
Nyt vaikuttaa siltä, että vaikka uudistuksen yhteydessä luvattiin turvata perusrahoitus, yliopistot joutuvat jopa irtisanomaan henkilöstöään. Järkevältä ei tunnu maakuntayliopistojen kannalta sekään, että Aalto-yliopistolle valtion rahoitusta löytyy kattavasti, vaikka juuri se pystyy parhaiten imuroimaan ulkopuolista rahaa.
ON TIETYSTI hyvä, että yliopistot pystyvät nyt aiempaa helpommin ottamaan vastaan esimerkiksi lahjoituksia. Mutta ei kai tämän asian toteutumiseksi olisi tarvinnut rakentaa järjestelmää, jossa eri tieteenalat ja maantieteelliset alueet asetetaan eriarvoiseen asemaan. Nyt niin on valitettavasti käymässä. Sivistysvaltion tehtävänä on yksiselitteisesti huolehtia siitä, että tutkimuksen ja opetuksen taso turvataan eikä voimavaroja haaskata rahoituksen etsimiseen.
Kun opetusministeriön työryhmissä väläyteltiin lukukausimaksuja, opiskelijajärjestöt vaativat puolueita kertomaan kantansa asiaan. On helppoa yhtyä opiskelijajärjestöjen ihmettelyyn siitä, miten monella taholla ollaan nyt sitä mieltä, että maksuilla parannetaan yhtäkkiä korkeakoulujen rahoituspula ja saadaan opiskelijat valmistumaan nopeammin ja laadukkaammin.
Puoluekenttä on nyt vahvasti viestittänyt, että mikään puolue ei ole lukukausimaksujen takana. Hyvä niin. On kuitenkin pakko ihmetellä, mistä ihmeestä näitä esityksiä tulee. Toivottavasti kukaan ei rakentele ensi kevään hallitusohjelmaluonnoksia piilossa.
Kyllä kannat on uskallettava kertoa avoimesti äänestäjille jo ennen vaalipäivää. On turha ihmetellä äänestysinnon laimeutta ja ihmisten pettymystä, jos mielipiteet näin perustavaa laatua oleviin asioihin muuttuvat vaalivalvojaisten aikana.
JOTTA SUOMI voi pienenä kansakuntana menestyä tulevaisuudessakin, me tarvitsemme laadukasta opetusta ja korkeatasoista tutkimusta eri tieteenaloilla koko maassa. Jokaisen kansalaisen osaaminen on saatava käyttöön.
Tämä edellyttää yhteiskunnan tukea kaiken koulutuksen kehittämiseen. Myös lamasta selviytymiseksi tarvitaan ammattitaitoista, motivoitunutta ja jaksavaa väkeä. Näin ollen ketään ei saa jättää syrjään koulutuksesta ja työelämästä.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että annamme kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuuden löytää oman lahjakkuutensa ja siihen sopivan koulutusväylän. Ja tähän malliin ei kerta kaikkiaan mitenkään sovi ajatus lukukausimaksuista. Lapsia ei saa jakaa kahteen kastiin perheen varallisuuden mukaan.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Keski-Suomesta.