Markkinoiden panttivangit

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 02.03.2010 00:01

Kirjoittajan kolumnit

Yhdysvaltain presidentti haluaa rahoitusmarkkinat, jotka eivät enää koskaan voi ottaa veronmaksajia panttivangiksi. Nopea julkisten vajeiden kasvu kehittyneissä maissa kuitenkin uhkaa tehdä niiden veronmaksajista markkinoiden panttivankeja, vaikka kriisi käynnistyikin rahoitusmarkkinoilla. Taistelun melske kuuluu eri toten euroalueella. Silti julkiselle elvytykselle ei näy vaihtoehtoa.

OECD ennustaa 30 rikkaan jäsenmaansa hakevan tänä vuonna markkinoilta bruttona noin 16 biljoonan dollarin edestä lainaa.

Markkinoilla on kampitettu Kreikkaa, jonka julkisen talouden ongelmat ovat pitkäaikaisia. Kreikan pitää esittää EU:lle pitävä ja uskottava suunnitelma vajeensa vakauttamiseksi. Pikavauhtia lähes 13 prosentin vajeen alaspainaminen ei voi onnistua. Uhkana on menoleikkausten, veronkiristysten ja talouden supistumisen kierre. Maa on jatkossakin hyvä vedonlyöntikohde, vaikka Saksan ja Ranskan valtiontakauksiin perustuva hanke tarjoaisi selkänojan tälle keväälle.

MARKKINOILLA ON varustauduttu käymään myös Espanjan kimppuun. Siellä julkissektorin vaje ylittää 11 prosenttia kokonaistuotannosta, mutta julkinen velka on vielä suhteellisen matalalla tasolla. Espanjan yksityinen sektori velkaantui kasvuvuosina pahasti ja asuntokuplan puhkeaminen romautti talouden.

Niin Kreikka kuin Espanja kuuluvat euroalueeseen. Markkinoilla puhutaan koko eurojärjestelmän horjumisesta.

Keskimääräinenkin julkinen vaje on euroalueella iso, karkeasti kuusi prosenttia kokonaistuotannosta, mutta reippaasti pienempi kuin Yhdysvalloissa. Vain Luxemburgissa ja Suomessa julkisvaje pysyi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa määritetyn kolmen prosentin enimmäisrajan alla viime vuonna. Julkiselle velalle määritetyn katon alapuolella on Suomen lisäksi ainakin viisi euromaata.

Yhdysvaltoihin verrattuna euroalueen vajekasvusta suurempi osa johtuu julkisen sektorin rakenteesta. Jos menoja ei leikata ja veroja nosteta, vaje kasvaa eurooppalaisessa hyvinvointimallissa nopeasti, kun talous supistuu. Talouskasvu taas supistaa vajetta automaattisesti reaalisestikin eikä vain suhdelukuna. Valitettavasti kasvukäänteestä ei näy vakuuttavia merkkejä ja vanhastaan tiedetään reaalitalouden elpyvän hitaammin rahoitusmarkkinoilla käynnistyneistä kuin omista mokista alkaneista kriiseistä.

TÄLLÄ VIIKOLLA Euroopan keskuspankki pohtii korkoja, eikä sillä ole liikkumavaraa. Euroalue tarvitsee nyt saksalaista kuluttajaa, mutta hän säästää. Suomalaiskuluttajat sen sijaan luottavat edelleen Suomen talouden nousuun ja oman taloutensa tulevaisuuteen, vaikka yhä useampi pelkää työttömyyden osuvan omalle kohdalle. Se ei ole ainoa outo yhtälö.

Myös teollisuuden näkymät paranevat, mutta uusia työpaikkoja ei ole luvassa. Teollisuuden työllisyys putosi viime vuonna noin 10 prosenttia, tehdyt työtunnit runsaat 15 prosenttia ja tuotantomäärä yli 20 prosenttia. Vaarassa ovat nykyisetkin työpaikat.

Kirjoittaja on taloustoimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.