Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.05.2009 20:35
Kolumni
Median halaamalla valmentajalla elämä on vähän helpompaa
Ilkka Kulmala
Kirjoittajan kolumnit
Jukka Jalosen täytyy olla erinomainen jääkiekkovalmentaja.
Jämäkkä ja rehti jätkähahmo saa mediankin puolelleen.
Leijonien aina julkisen hyrskynmyrskyn silmässä olevalle luotsille se on jo puoli voittoa.
Bern on nyt Leijonista vapaata aluetta. Suomalainen kiekkopuulaaki poistui, mutta kysymykset jäivät.
Mentiinkö Sveitsin-turnauksessa eteenpäin? Onko tulos siedettävä? Onko Suomi-kiekko kaaoksen keskellä vai kaaoksesta kaukana?
Voin vastata omasta puolestani.
Ei, täällä ei kaaduttu eteenpäin eikä taaksepäin. Tulos, no joo, se menettelee. Suomi kaaoksessa...? En ole ihan varma. Saattaa ollakin.
Mutta koska yhden maakuntalehden huuhkajatoimittajan näkemyksillä ei ole tässä paletissa juurikaan merkitystä, pysähdyn katselemaan ja kuulostelemaan ympärilleni.
Yleistä hyminää. Kaikki reilassa. Ei piikin pistoja, puhumattakaan murhaavasta kritiikistä, johon median ammattikunta mieluusti intoutuu.
Mistä tämä seesteisyys sikiää?
Ihmettelen. Suomi lensi ulos puolivälierävaiheessa, sen jälkeen kun peli hajosi totaalisesti käsiin - kun jälleen kerran tapahtui niin, että suomalaisen urheilukulttuurin perimmäinen kerros petti hetkellä, jolloin miehestä ja joukkueesta otetaan mitta.
Silti Jukka Jalonen on "hyvä valmentaja, kova jätkä ja Suomen kiekkoilun toivion lapsi".
En todellakaan väitä, ettei näin olisi. Kunhan piruuksissani tökin. Jos Leijonien esitys lopputuloksineen olisi ollut prikulleen sama, mutta komentajana ei olisi ollut median halaama valmentaja, mitä olisi tapahtunut.
Entä jos pääkäskijä olisi ollut Doug Shedden? Tai vaikkapa Risto Dufva?
Veikkaan - itse asiassa tiedän - että Sveitsin-veitset olisivat lennelleet.
Tässä kohdassa on pakko lieventää.
Suomalaiset kiekkotoimittajat eivät ole nykyisin tolloja. Heistä suurin osa on riuhtonut itsensä irti urheilun sisäpiiristä. He katselevat urheilua ulkopuolisina - pitkälti riippumattomina - tarkkailijoina ja spekuloijina.
Jalosenkin kanssa journalistihaukat ovat tarkkoja. He näkevät valmentajan toimissa selkeyttä, määrätietoisuutta ja ideaa. Yhden vuoden Shedden-sumusta on navigoitu takaisin päivänvaloon.
Jalonen on tuonut Suomi-kiekkoon aihion.
Osittain siksi Jalosta ei listitä. Ei, vaikka hän oli niin "nöösi johtaja", että kysyi pelaajilta Kanada-ottelun lopussa, pitäisikö maalivahti ottaa pois. Ei, vaikka hän ei kyennytkään estämään yhtä takaiskua säikähtäneiden Leijonien parveilua amerikkalaisilla reviireillä.
Ei, vaikka kenelläkään ei ole satavarmaa käsitystä siitä, viekö Jalonen Leijonia oikeaan suuntaan.
Toiminta jopa jääkiekkoilun ympärillä on inhimillistä. Ihmisten persoonallisuudet muokkaavat ilmapiiriä.
Hyvä niin - ja parempi näin.
Jukka Jalonen ansaitsee työrauhan. Hänen tehtävänsä suomalaisen kiekkoilun murroksessa ei ole kadehdittava. Rakkikoiraräksytys ei asiaa auttaisi.
Silti en malta olla maalamatta maisemaa, jossa Jalosen ruudussa olisi seissyt joku, jota media ei rakasta. Erkka Westerlund, Glen Hanlon, Alpo Suhonen, Matti Alatalo, Hannu Aravirta...
Vitsi, että otsikot olisi präntätty tummin ja isoin kirjaimin.
